"No, antakaa kuulua."
"Jättäkää juttu minun haltuuni. Sullokaa tavaranne laukkuihin ja olkaa valmis lähtemään kahden tunnin kuluttua."
"Minä sanon teille, että he nuuskivat 'Santa Marian' kokasta perään saakka", intti Wheaton vastaan, mutta Dextry oli jo mennyt.
"Parasta tehdä niin kuin hän sanoo. Hänen ehdotuksensa ovat aina järkeviä", tyynnytti Glenister häntä, ja Wheaton ryhtyi matkavalmisteluihin.
Sillä välin oli iäkäs malminetsijä ryhtynyt järjestelmällisesti tutkimaan kaikkia kaupungin pelihuoneita ja aloittanut pääkadun toisesta päästä. Vaikka olikin jo myöhäinen ilta käsissä, oli elämä vielä vilkasta, ja lopulta hän löysi haettavansa "Mustan Pekan" äärestä, tervantuoksua vaatteissa ja meren laulavaa sävyä meluisessa naurussaan. Dextry vei hänet syrjemmälle.
"Mac, sinussa on kaksi ominaisuutta, joita voi jotenkuten käyttää, toinen on sinun vaiteliaisuutesi, toinen merimiestaitosi. Muuten olet parantumaton juopporatti."
Merimies virnisti.
"Mitä sinä nyt haluat! Jos on kysymys rahoista tai liikeasioista, niin laputa tiehesi äläkä häiritse kunnon merimiestä hänen huvituksissaan. Jos on tapella tarvis, niin anna minulle tuo hattu."
"Minä haluan, että herätät lämmittäjäsi ja panet höyryn kuntoon hinaajaasi ja odotat minua laiturin luona. Sinut on vuokrattu neljäksikolmatta tunniksi ja — muista tarkoin, ei sanaakaan!"
"Mene hornan tuuttiin! Minun rinnallani ovat Egyptin sfinksit puheliaita kuin fonograafit."