Vanhus ohjasi nyt kulkunsa kahvila Pohjolaan. Näytäntöä kesti yhä, ja hän löysi helposti henkilön, jota hän haki.
"Olen iloinen, että tapasin teidät, kapteeni. Se säästi minulta vaivan soudattaa itseni laivaan pimeässä."
Dextry vei hänet tyhjään nurkkaukseen.
"Minä ja toverini haluamme lähettää mukananne erään henkilön San
Fransiskoon."
"Käy päinsä."
"Niin, mutta nähkääs… hm… asiassa on pieni mutta", sanoi Dextry epäröiden, sillä hänestä oli vastenmielistä pyydellä. — "Lähettimme on asianajaja Wheaton, ja Mac Namaran joukko yrittää pidättää hänet."
"En ymmärrä oikein."
"He ovat hankkineet vangitsemismääräyksen ja aikovat huomenna vaania häntä rannalla. Nyt me toivomme, että te…"
"Herra Dextry, minä en halua sekaantua rettelöihin. Minulla on ammatissani sitä lajia vallan tarpeeksi."
"Mutta kuulkaas nyt", selitti toinen. "Meidän täytyy lähettää hänet, jotta hän voisi panna ison rummun pärisemään San Fransiskossa. Meille on pantu kettu tuomariksi, ja nyt meidät on asetettu umpikujaan ja aiotaan pysyttää siinä."