"Olen pahoillani, etten voi auttaa teitä, Dextry, mutta olen jo kerran aiemmin ollut mukana asioissanne, ja se saa riittää."
"Nyt ei ole kysymys karkausyrityksestä. Teille ei koidu siitä mitään hankaluutta", aloitti Dextry, mutta kapteeni keskeytti hänet:
"Ei kannata keskustella siitä enempää. Minä en suostu."
"Ette suostu, niinkö sanoitte", virkkoi vanhus, jonka kärsivällisyys alkoi loppua. "Kuulkaa nyt kumminkin vielä hetki minua. Jokainen leirissä tietää, että poika ja minä olemme rehtiä väkeä, ja nyt meidät yritetään nitistää. On ihan välttämätöntä, että asianajajamme lähtee huomenillalla, muuten täkäläinen roistokopla panettaa hänet putkaan jonkun tekosyyn nojalla, niin ettei hän voisi päästä kosketuksiin ylioikeuden kanssa. Mutta hän lähtee kaikissa tapauksissa ja lisäksi teidän laivassanne. Minä puhun niinkuin mies miehelle puhuu. Ellette ota häntä mukaan, menen täältä suoraan terveystarkastajan puheille — hän on hyvä ystäväni — ja hän pidättää sekä teidät että laivanne. Minä en olisi mielelläni menetellyt näin, eikä se muutenkaan ole tapaistani, mutta hätä ei lue lakia. En ole milloinkaan ilmaissut salaisuutta. Minä olen kuin suljettu kirja enkä aukaise suutani, ellette pakota minua siihen. Mutta jos sen teen, olisi teidän aika etsiä jotakin muuta hommattavaa. Tällainen on ehdotukseni."
Hän selitti kapteenille, kuinka asiat olisi järjestettävä. Kun hän oli lopettanut, virkkoi kapteeni Stephens:
"Minulle ei ole milloinkaan puhuttu tällä tavoin — ei koskaan. Olette käyttänyt hyväksenne yliotettanne, ja nykyisten olosuhteiden vallitessa minun on mahdoton evätä pyyntöänne. Teen kuten tahdotte, mutta en senvuoksi, että pelkäisin uhkaustanne, vaan siksi että olen kuullut vaikeuksistanne — ja myöskin siksi, etten voi olla ihailematta hämmästyttävää julkeuttanne." Tämän sanottuaan hän palasi aitioonsa.
Dextry palasi Wheatonin konttoriin. Taloa lähestyessään hän näki erään olennon piileskelevän viereisen talon porttikäytävässä.
"Taloa vartioidaan", hän sanoi päästyään asianajajan huoneeseen. "Onko täällä takaovea? Hyvä on. Jättäkää kynttilä palamaan ja menkäämme toisesta ovesta."
He hiipivät huomaamattomina syyspimeää, luikertelevaa käytävää pitkin, ja pääsivät eräälle takakadulle. Liejuisia lätäkköjä ja tunkioita sotkien ja monia kiertoteitä kulkien he saapuivat lopulta laiturille, jossa Macin hinaajan tulet jo loistivat.
Höyryä oli tarpeeksi, ja kun kapteeni oli ottanut heidät vastaan, antoi Dextry hänelle tarpeelliset ohjeet, jotka kapteeni nyökkäsi tajunneensa. Glenister ja Dextry sanoivat nyt hyvästit Wheatonille, ja pikku alus irroitti kiinnitystouvit ja puikkelehti myötävirtaa kunnes katosi meren pimeään.