Lauretta. Joko tunnustatte, äiti, että se oli armeijan rykmentti?
R. Bridget. Sin' olet niskotteleva nenäviisas, sanon minä; sillä jos niin olis ollut laita —
Tuomari. Ettekö mene?
R. Bridget. Johan menemme, äkäpussi! — Jos niin olis laita ollut, sanon minä, kuinka olis —
Lauretta. Niin, äiti, yksi todistus —
R. Bridget. Kuinka olis majuri —
Lauretta. Ja täysi todistus —
(Tuomari Credulus ajaa heidät ulos.)
Tuomari. Tuohon menivät, tään päivää! Totta mar! kieleväisyys on ainoa Jumalan lahja, jossa äiti ei suvatseisi tytärtänsä kaltaisekseen. (Tohtori Rosy tulee sisään.) Noh, tohtori, missä poika on — miss' on se uskottunne?
Rosy. Saapuilla; hän joutuu tänne tuossa paikassa, siitä mä vastaan. Hän on semmoinen ett'ette mointa ole tavannut, uljas kuin jalopeura, siivo kuin lammas.