Rosy. Mikä ihmeen uskollisuus!
Tuomari. Niin, ja se ei jää palkitsematta. — Min' annan hänelle viis penniä paikalla. — He, rehellinen Humphrey, täss' on sinulle: mitä tähän kontikseen tulee, (ottaa ylös kukkaron) semmoinen roska paraiten säilyy oikeuden käsissä. — Nytpä, tohtori, ma luulen saattavani uskoa hänelle vaimot vartioitaviksi: kun hän on heidän kanssa, saatan minä vaaratta mennä ulos.
Rosy. Hyvinkin saatatte. — Minä vastaan luutnantin käytöksestä niinkauvan kuin rehellinen Humphrey on tyttärenne kanssa.
Tuomari. Niin, niin, tyttö ei saa mennä mihinkään ilman hänettä. —
Tule pois rehellinen Humphrey. Harvaan tavataan semmoista palveliaa.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Yrttitarha.
Lauretta, tuomari Credulus ja luutn. O'Connor tulevat sisään.
Tuomari. No, juoksentelia, kuinka tohdit luvattani kävellä näin kauvas huoneesta? Arveletkos kutsua sitä riivattua luutnanttia kiipeämään muurin yli ja viemään sinua pois?
Lauretta. No voi, isä, tyhjää Te pelkäättekin.