O'Connor. Ja onnellisesti sain hänet tointumaan.
Tuomari. Ja kuka pani sinun tohtoriksi, hävytön, hä? Piitä pois silmistäni, sanon minä, tuossa paikassa, tahi kaikkein asetusten kautta…
Lauretta. Voi, nyt, isä, te säikäytätte minua, ja minua pyörryttää jälleen! — Oi, auttakaa!
O'Connor. Oh, neiti-kulta, hän kaatuu!
(Ottaa hänen syliinsä.)
Tuomari. Tuhatta! mitä! minun silmäni edessä — no hiisi sinua hävyttömyyden ihmettä! (Tarttuu häneen ja tuntee hänet.) Jumal' armahda minua, kukas tää on? Murhaa! rosvoja! tulta! ryöväriä! ruutia! sotamiehiä! Juho! Sussu! Pirkko!
O'Connor. Herra-kulta, älkää hätäilkö; en minä tee Teille pahaa.
Tuomari. Varkaita! rosvoja! solttuja!
O'Connor. Te tiedätte minun rakastavani tytärtänne. —
Tuomari. Pyssyä! riiviöt!