Rosy. Min' en saata mitään tehdä; mutta tuo saksalainen puoskari, sitä Teidän pitäis vaikka noudattaa kaupungista; minä tapasin hänen naapurin ovessa, ja tiedän hänellä olevan vastineita kaikille myrkyille.
Tuomari. Noutakaa se, ystäväiseni, noutakaa se! Minä hankin hänelle lääkärin oikeuden, jos minun parantaa.
Rosy. Hyvä, ei ole siekailemista; te pöhetytte hirmuisesti.
R. Bridget. Kuinka armaani, tahdotko parantua puoskarin, salakeinon kaupustelian avulla? Minä puolestani, niin paljon kuin rakastanki sinua, mieluisammin saattaisin sinut hautaasi, kuin että näkisin säilyväsi hengissä jonkun ruohonlukian kautta.
Tuomari. Minä ymmärrän suuren lempesi, armaiseni; ja olen varma ettei mikään minua surkeassa tilassani lohduta niin paljon kuin ajatus että sinä jäät jälelle.
(Tohtori Rosy palajaa luutnantti O'Connorin kanssa, joka on valepuvussa.)
Rosy. Onkos onnea; minä kohtasin hänen ovesta mennessäni.
O'Connor. Metto koeta suonem.
Rosy. Hän pyytää minua koettelemaan suontanne.
Tuomari. Eikö hän osaa puhua meidän kieltä?