Tuomari. Onko hän? sitte minä olen väärässä. — Kuulkaa, Herra, minä annan tyttäreni Teille, joka olette kaikkein hävyttömin koira, jonka eläissäni olen nähnyt.
O'Connor. Oh, herra, sanokaa mitä mielenne tekee; semmoisen lahjan saatua kuin Lauretta on, jokainen sana on mielihyväksi.
R. Bridget. No, lapsiseni, kylläpä tästä saamme hyvää riidan ainetta koko loppu-elämäksemme.
Tuomari. Luulen sen minäkin, kultaiseni, vaikka emme muutenkaan juuri ole semmoisen puutteessa.
Rosy. Tämä on kaikki niinkuin sen piti olla. — Aleksandrini, minä toivotan Teille onnea, ja Teille, tyttäriseni; ja nyt on vilpitön toivoni, että teistä tulkoon juuri semmoinen emäntä kuin armas Dolly-raukkani.
(Menevät kaikki.)