Tapasin tri Leete'n ja naiset yhdessä. Edith kysyi minulta, oliko ensimäinen esiintymiseni professorina käynyt toivomusteni mukaan. Periaatteeni on olla aina suora ja rehellinen. Minä kerroin sentähden ystävilleni asiain menon, luentoni pääsisällyksen, kylmän vastaanoton, jonka se sai osakseen, ja oman pettymykseni. Mainitsin myös, että herra Forest oli arvostellut puhettani, ja myönsin, että hänen eroava mielipiteensä oli oikeutettu sikäli, että olin väittänyt kaikissa 19:nnen vuosisadan ihmisissä olleen ne paheet, jotka kilpailu minun aikanani oli kasvattanut ainoastaan yksityisissä. Sanoista, jotka Forest oli lausunut tri Leete'stä, en luonnollisesti maininnut mitään.
Minun kertomukseni ei nähtävästi tehnyt tri Leete'en aivan mieluista vaikutusta. Lyhyen vaitiolon jälkeen hän sanoi: "Arvelen, että häikäilemätön kilpailu 19:nnen vuosisadan lopulla ehdottomasti pienemmässä tai suuremmassa määrässä turmeli koko kansan — useimmissa tapauksissa suuremmassa määrässä. Senvuoksi pidän luentoanne erinomaisena esityksenä johtavista periaatteista enkä luule, että teidän olisi syytä tuumaakaan väistyä omaksumastanne kannasta. Kylmän vastaanoton, jonka saitte osaksenne, ei tarvitse teitä huolestuttaa. Se on Forest'in opettaja-ajan seurauksia. Hän on ylioppilaittemme päihin kylvänyt väärät mielipiteensä, sokean kunnioituksensa vapaata kilpailua ja vastenmielisyytensä asiain nykyistä järjestystä kohtaan. Teidän tehtävänne on nyt selittää noille nuorille miehille kummankin yhteiskuntajärjestyksen arvo toisiinsa verraten. Alinomaa koettamalla johtaa ylioppilaita harhaan panee Forest kärsivällisyytemme lujalle koetukselle. — Onko hän teille maininnut olleensa teidän edeltäjänne?"
"Hän teki sen, kun häneltä kysyin, kuuluiko hän opettajistoon. Hän sanoi, että hänet oli erotettu "kerettiläisyyden" tähden ja että hän saa teitä kiittää siitä, että pääsi verrattain lievällä rangaistuksella."
"Forest'in tapa ei ole salata mielipiteitään, ja uskallan siis olettaa, että hän on teille antanut kauniin kuvauksen tri Leete'stä", sanoi isäntäni hymyillen.
Asiain sillä kannalla ollen oli minusta tarkoituksenmukaisinta toistaa mielipiteet, jotka Forest oli lausunut tri Leete'stä, varsinkin kun ne eivät olleet ilkimielisiä, vaan pikemmin imartelevia isännälleni. Voin ehkä lisätä, että olin hiukan utelias kuulemaan, mitä tri Leete'llä oli sanottavaa Forest'in väitteeseen, että hän oli politikoitsija ja hallituspuolueen johtaja.
Sanoin siis: "Forest nauroi sydämellisesti, kun toistin sananne, ettei teillä ole puolueita eikä politikoitsijoita. Hän sanoi teitä leikinlaskijaksi, ovelaksi politikoitsijaksi, hallituspuolueen johtajaksi ja kunnon mieheksi."
Tri Leete hymyili hiukan tuimasti, kun hän vastasi: "Se on luonteentodistus, josta minun oikeastaan pitäisi olla ylpeä, koska sen on lausunut morkkaajaksi muuttunut arvostelija. Mitä tulee Forest'in väitteeseen, että olisin politikoitsija, voin siihen vaan vastata, etten koskaan ole ollut missään virassa; ja se seikka, että hallitus erikoistapauksissa kysyy neuvoani, ei kai tehne minua hallituspuolueen johtajaksi, sillä se kunnia on tullut usein muidenkin kansalaisten osaksi. Valtiollisia puolueita meillä ei ole. On tietysti muutamia parantumattomia moittijoita, joita, niinkuin Forest'ia, on mahdoton tyydyttää, ja joitakuita radikaalisia riitapukareita. Mutta heihin ei panna paljon huomiota, kunhan vain eivät häiritse ihmisten rauhaa. Jos he sen tekevät, lähetämme me heidät parannuslaitokseen, jossa heitä hoidetaan sopivalla tavalla."
Vaikka viimeiset sanat lausuttiinkin tavallisella kevyellä keskustelusävyllä, tekivät ne kuitenkin minuun syvän vaikutuksen. "Jos he sen tekevät, lähetämme me heidät parannuslaitokseen, jossa heitä hoidetaan sopivalla tavalla." Eikö tämä todistanut oikeaksi Forest'in väitettä, että ne, jotka uskalsivat vastustaa kommunismia, melkein aina tuomittiin suljettaviksi houruinhuoneeseen.
Epämieluisat ajatukseni keskeytti Edithin hempeä ääni: "Minä arvelen, rakas isä", sanoi hän, "että herra Forest on yhtä kunniallinen kuin hyväätarkoittavakin mies, ja hänen pitäisi sallia lausua ajatuksensa, vaikkapa ne olisivat vääriä tai omituisiakin. Ylioppilaat epäilemättä lopuksi huomaavat, että meidän yhteiskuntajärjestyksemme on niin hyvä kuin se olla voi. Sitäpaitsi on huvittavaa kuulla joskus toisiakin mielipiteitä."
Isällisellä hellyydellä laski tri Leete oikean kätensä Edithin runsaille kiharoille ja sanoi: "Naiset Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n hovissa pitivät myös erittäin huvittavina mielipiteitä, jotka aiheuttivat vallankumouksen ja maksoivat monille "huvitetuista" naisista ja herroista heidän päänsä, jotka giljotiini katkaisi. — Ajatukset ovat tulikipunoita, jotka helposti voivat aiheuttaa tulipalon, jollei niitä tarkasti valvota."