Hän purskahti äänekkääseen nauruun ja sanoi sitte: "Suokaa anteeksi iloisuuteni, mutta tri Leete on suuri leikinlaskija ja hän on aina varma, että leikkipuheellaan saa kuulijakunnan nauramaan! Todellakin! Tämäpä on verratonta! Olisinpa tahtonut nähdä hänen naamansa, kun hän teille kertoi nämä ilmestykset."
Ja Forest puhkesi uudestaan nauramaan, niin että kyyneleet silmistä tippuivat.
"Pyydän anteeksi, herra West", jatkoi herra Forest, kun hänen iloisuuteensa vastasin vaitiololla. "Mutta te ymmärtäisitte kyllä minua ja yhtyisitte todennäköisesti nauruuni, jos tuntisitte tri Leeten yhtä hyvin kuin minä ja sitte kuulisitte hänen puhuvan politikoitsijoiden puutteesta. Mutta tahdon tässä heti selittää", lisäsi herra Forest rauhallisemmalla äänellä, "etten suinkaan halveksu tri Leeteä. Hän on hiukan häikäilemätön kujeilija ja ovela politikoitsija; muutoin niin hyvä mies, kuin meidän aikanamme suinkin on mahdollista."
"Tri Leete on politikoitsija?" kysyin uudelleen hämmästyen.
"Onpa kylläkin. Tri Leete on hallituspuolueen vaikutusvaltaisin johtaja Bostonissa. Hänen vaikutustaan saan kiittää, että vielä olen yliopiston kanssa tekemisissä."
Forest huomasi, etten käsittänyt tätä selitystä ja lisäsi sentähden: "Kun minä, vertaillessani kummankin vuosisadan sivistystä, tulin siihen johtopäätökseen, että kommunismi oli osoittautunut erehdykseksi, pantiin minut syytteeseen opiskelevan nuorison viettelemisestä ja turmelemisesta. Tuomio, tällaisissa tapauksissa tavallinen, kuului: "houruinhuoneeseen suljettava." Sillä meidän vallanpitäjiemme mielestä voi vain mielipuoli nousta parasta yhteiskuntajärjestystä vastaan, mikä ihmiskunnalla milloinkaan on ollut. Tri Leete selitti kuitenkin, että minun mielipuolisuuteni oli niin vaaratonta laatua, että sulkeminen houruinhuoneeseen oli tarpeeton, samalla kun se tulisi kalliiksikin. Minä voisin vielä ansaita ylläpitoni, toimittamalla helpompia töitä yliopistorakennuksessa. Siten olisin professoreille ja ylioppilaille elävänä varoituksena, että olisivat varovaisia puheissaan ja opeissaan."
"Ylioppilaat näyttävät olevan teidän mielipidettänne, sillä he ottivat puheeni hyvin kylmästi vastaan", huomautin, kääntääkseni keskustelun toisaalle ja estääkseni isäntäni ominaisuuksia enää joutumasta puheen alaisiksi.
Forest'in läpitunkevat, harmaat silmät katselivat silmänräpäyksen ajan omiini. Sitte hän sanoi ystävällisesti.
"Uskon, että olette puhuneet vakaumuksenne mukaan, herra West. Mutta eikö teistä ole tuntunut, ettette ole tehneet oikeutta ajallenne ja aikalaisillenne. Pakottiko kilpailu tosiaankin jokaisen pettämään naapuriaan, nylkemään työmiehiään, kuristamaan velallisiaan ja riistämään leivän toisen suusta? Olivatko tosiaankin teidän aikanne useimmat ihmiset pettureita ja verenimijöitä? Olivatko kaikki työmiehet orjia, jotka joka päivä tekivät työtä, kunnes nääntyivät? Aikakauskirjoista ja historiallisista teoksista tiedän hyvin, että suurten ammattiyhdistysten jäsenet teidän päivinänne usein tekivät lakkoja, koska pitivät kahdeksaa tuntia työpäivänä ja kieltäytyivät hyvää maksuakin vastaan tekemästä työtä 9 tai 10 tuntia. Siitä päättäen teillä oli voimakas, ylpeä ja riippumaton työväenluokka, ja minusta on melkein loukkaus sanoa heitä orjiksi. Ja mitä tyttöihin tulee, olen lukenut valituksia siitä, että perheenemäntien teidän aikananne oli hyvin vaikeata saada itselleen apulaista ja että keittäjättäret ja palvelijattaret kykynsä mukaan saivat kahdesta viiteen dollariin viikossa ynnä ruoan. Siveällä tytöllä ei siis ollut mitään syytä "myydä itseään leivästä." Tosin ei teidänkään päivienne sivistys ollut likimainkaan vioista vapaa. Itse asiassa ei mikään maan päällä ole täydellistä. Mutta teidän kuvauksenne 19:nnen vuosisadan sivistyksestä oli niin synkästi väritetty, että ylioppilaat, jotka hekin tietävät jotain noiden päivien historiasta, eivät mitenkään voineet innostua luennostanne. Se tuskin olisi voinut olla mahdollista jo siitäkin syystä, että useat näistä nuorista miehistä eivät lähimainkaan niin ehdottomasti ihaile nykyisiä oloja kuin te. Puhun aivan suoraan, herra West, ja toivon että annatte anteeksi avomielisyyteni. Tahtoisin tehdä teille palveluksen, kuvaamalla teille olojamme, laitoksiamme ja ihmisiämme aivan sellaisina kuin ovat."
Hänen äänessään oli niin lämmin sävy ja hänen katseensa niin ystävällinen, etten voinut olla poismennessäni puristamatta hänen kättään, vaikkakin kaikki hänen sanansa olivat suunnatut ystäviäni ja omia mielipiteitäni vastaan ja senvuoksi minuun koskivat. Menin alakuloisena kotiin, mielessäni punniten niitä vastaväitteitä, joita Forest oli esittänyt luentoani vastaan.