"Ette kai toki tahtone väittää, että ihmisillä viime vuosisadan lopulla oli paremmat olot kuin nykyisellä polvella?" kysyin minä, samalla hämmästyneenä ja uteliaana.
"Se on tosiaankin minun mielipiteeni", sanoi Forest.
"Tämän omituisen katsantokannan voin selittää vain siten, että teillä ei ole ollut tilaisuutta persoonallisesti tutkia oloja, jotka teistä näyttävät niin kiitettäviltä", huudahdin.
"Minun täytyy tietysti myöntää, että olen oppini saanut kirjastoistamme ja että te 19:nnen vuosisadan sivistystä koskevien mielipiteittenne tueksi voitte vedota persoonalliseen kokemukseenne", vastasi Forest. "Sitävastoin ette kai niin hyvin tunne asian nykyistä tilaa. Te olette ammentaneet tietonne 20:nnestä vuosisadasta yhdestä ainoasta lähteestä, ja tämä lähde on tri Leete. Minä voinen siis väittää, että minulla on tarkemmat tiedot teidän aikanne sivistyksestä kuin teillä meidän oloistamme, koska minä voin vedota useampiin todistajiin kuin te."
"Sitte ette hyväksy mielipiteitä, joita esitin luennossani?"
"Teidän esitelmänne julkaistaan epäilemättä kaikissa hallituksen lehdissä, siis melkein kaikissa maan sanomalehdissä", vastasi Forest, välttäen antamasta suoraa vastausta kysymykseeni.
"Te puhutte hallituksen lehdistä", kysyin ihmeissäni. "Onko hallituksella sanomalehtiä ja tarvitseeko se äänenkannattajia?"
"Tietysti hallituksella on omat lehtensä. Ja on yhtä vaikeaa kuin epämiellyttävää julkaista lehteä, joka hallitusta moittii tai vastustaa. Meillä on senvuoksi hyvin vähän sellaisia lehtiä."
"Mutta sanoihan tri Leete minulle: "Meillä ei ole puolueita eikä politikoitsijoita, ja vallanhimo ja lahjojenotto ovat sanoja, joilla on nykyään vain historiallinen merkitys."[1]. Ja nyt te puhutte hallituksen vastustajista ja heidän sanomalehdistään?" Tätä lausuessani ilmeni epäilystä sekä äänessäni että katseissani, mutta herra Forest ei siitä joutunut hämilleen.