"Katsoen väestömme yhä kasvavaan suureen lukumäärään on se, niinkuin kai arvannette, oikea jättiläistyö. Tiedättehän, että se osa Pohjois-Amerikaa, joka ennen kuului Englannille, liittyi Yhdysvaltoihin ja että väestömme v. 1990 toimitetun väenlaskun mukaan nousi 414 miljoonaan. Nyt se arvioidaan 500 miljoonaksi."[1]
[1] Ensimäinen virallinen väenlasku toimitettiin Yhdysvalloissa v. 1790; väestön luku oli silloin 3,929,314. V. 1880 oli asukkaita 50,155,738 ja v. 1890 yli 65 miljoonaa. Sadassa vuodessa se on kasvanut kymmenkertaiseksi. Jos kasvaminen edelleen tapahtuisi yhtä nopeasti, olisi Yhdysvalloissa ja Kanadassa v. 1990 1,040 miljoonaa ihmistä. Minä olen kuitenkin laskenut vuotuisen lisääntymisen vain 2 %:ksi jonka mukaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa v. 2000 olisi n. 500 miljoonaa asukasta. Tekijän muist.
»Suunnattoman laaja kirjanpito, jonka kommunismi (omaisuuden yhteys) on tehnyt välttämättömäksi, sekä työajan lyhyys, jota mies- ja naiskirjanpitäjät puolueen johtajien suosikkeina nauttivat, pakottavat pitämään kirjanpitäjää jokaista 50 ihmistä kohti. Viime hallituksen aikana oli jopa jokaista 42 asukasta kohti yksi luvunlaskutaiteilija. Tämä antaa hallitukselle tilaisuuden mielensä mukaan jakaa 10 miljoonalle naiselle ja miehelle siistiä ja mukavaa työtä. Tähän 10 miljoonaan hyvään paikkaan tulee teidän lisäksi lukea jotakuinkin sama määrä työarmeijan upseerinpaikkoja ja virkoja hallituksen varastopaikoissa; puhumattakaan muista halutuista virkapaikoista. Tästä voitte ilman sen pitempiä selityksiä mitata sen vallan, jota hallitus käyttää yksinomaan virkoihinnimitysoikeutensa perustuksella, ja minkä kiusauksen tämän suunnattoman vallan käyttäminen tuo muassaan."
"Eikö siis", kysyin minä, "niiden, jotka pyrkivät vastuunalaiseen paikkaan, niinkuin esim. kirjanpitäjien, täydy ensin suorittaa tarpeelliset tutkinnot, ennenkuin he ottavat täyttääkseen niin raskaita velvollisuuksia?"
"Kirjanpito on yhtenä oppiaineena kouluissamme", vastasi Forest. "Muuten ei meillä kirjanpitoa hoideta kovin omantunnonmukaisesti. Senvuoksi vastuunalaisuuden taakka ei suurestikaan paina hallituksemme suosikkien hartioita, enkä luule, että kukaan suosikeista sitä niin tunnolleen panee. Sille, joka ei kuulu hallituspiireihin, on luonnollisesti mahdotonta tarkalleen sanoa, kuinka huonosti kirjoja pidetään. Mutta kun viimeksi vallassa ollut hallitus 12 vuotta sitte erosi, keksittiin suorastaan pohjaton mädätyksen ja petosten kuilu. Kaikkien olemassa olevien varojen arvo määrättiin ja huomattiin silloin, että tavaroita puuttui 432 miljoonan dollarin arvosta. Erotetun hallituksen jäsenet tosin selittivät, että nämä tiedot olivat väärät ja pelkkää panettelua ja että uusi hallitus oli asettanut kirjanpitäjiä vartavasten muka saamaan selville 400 miljoonan dollarin varkauden, voidakseen entisen hallituksen jäsenet roistoina valtiollisesti kuolettaa. Eronneet virkamiehet myönsivät, että tavaroita voi puuttua, koska varastojen virkailijat aina olivat punninneet ja mitanneet runsaasti; kuitenkaan tämä vaillinki ei muka voinut todistaa viime hallituksen petollisuutta eikä missään tapauksessa 432 miljoonan jättiläissummaan. Toiselta puolen pysyivät, uudet virkamiehet väitteissään ja lukivat vaillingin entisen hallituksen turmeltuneisuuden ansioksi, sen jäsenet kun olivat ottaneet enemmän tavaroita kuin heillä oli lupa ottaa eikä heidän luottolipuistaan oltu lävistämällä poistettu vastaavaa määrää."
Minä kysyin Forest'ilta, mitä hän arveli näistä syytöksistä ja vastaväitteistä.
"Minä luulen, että ne erääseen määrään ovat liiankin perustellut", sanoi edeltäjäni professorin virassa. Meidän viheliäisen järjestelmämme vallitessa on kiusaus monelle ihmiselle liiankin suuri. En moittisi lainkaan sitä, että hallituspuolueen johtajat antavat sukulaisilleen ja ystävilleen paraat paikat, jos nämä vaan voisivat hoitaa hyvin heille uskottuja virkoja. Mutta maan 20 miljoonaa parasta paikkaa ei suinkaan ole paraiden ja kunnollisinten naisten ja miesten käsissä. Ne virat ja paikat, joita ei ole annettu korkeimpien virkamiesten sukulaisille ja lähimmille ystäville, annetaan hallituksen innokkaimpien ja vaikutusvaltaisimpien kannattajien sukulaisille. Ja senkin vielä voisi sietää, jos suosikkijärjestelmä loppuisi turmeluksen ja rasittavan mielivallan rajalla. Mutta se menee vielä paljoa pitemmälle."
"Syytättekö nykyistä hallitusta ja sen ystäviä turmeltuneisuudesta ja mielivallasta?" kysyin minä; olin näet päättänyt lopettaa kaikki keskusteluni herra Forest'in kanssa, jos tämä esittäisi jonkun kunnialle käyvän syytöksen isäntääni kohtaan.
"Minä puhun nykyisestä hallintojärjestelmästä ja mainitsen vain tosiasioita tai tekoja, jotka voin näyttää tosiksi," vastasi Forest. "Minä en syytä ketään, juuri sentähden, että olen tästä kaikesta mielissäni. Minä arvaan, että kysymyksenne tarkoittaa tri Leeteä ja vaikka sitä ei tehty suoraan, tahdon kuitenkin siihen suoraan vastata. Mielestäni tri Leete on paraita ja kunniallisimpia puoluejohtajistamme, mutta hänkin käyttää hyväkseen etuja, jotka meidän järjestelmämme vallitessa ovat vallassaolijoille niin helpot saavuttaa."
"Tahtoisitteko olla hyvä ja todistaa väitteenne", sanoin levollisesti, mutta varmasti.