"Mutta suosikkijärjestelmä ja hallitusvallan tilapäinen väärinkäyttäminen tri Leeten kaltaisten miesten hyväksi eivät vielä ole pahimmat ilmiöt julkisessa elämässämme", sanoi Forest edelleen. Sekin tosiasia, että vaikutusvaltaiset miehet usein ottavat silkkiä, turkistavaroita ja kultakoristeita vaimojaan ja tyttäriään, viinejä ja sikareja itseään varten lahjaksi sellaisilta ihmisiltä, jotka tarvitsevat heidän suositustaan, olisi siedettävissä, vaikkakin sellaiset tapaukset ilmiselvästi todistavat jonkunlaista turmeltuneisuutta julkisessa elämässämme. Tämän kirotun kommunismin pahimmat seuraukset ovat toiselta puolen hallituksen kaikkien vastustajain mielivaltainen kohtelu ja häikäilemätön vainoaminen, toiselta puolen orjamaisuus, imartelu ja panettelun halu. Jokainen mies ja jokainen puolue, joka on saavuttanut haluamansa aseman, puolustaa sitä kaikkia vastustajien hyökkäyksiä vastaan. He palkitsevat ystäviään, jotka heitä auttavat, ja koettavat sortaa vastustajiaan. Senvuoksi on sangen vaarallista antaa suurelle hallitukselle valta, joka antaa hallitseville tilaisuuden pitää kansaa sen jokapäiväisessä toiminnassa elinaikansa riippuvana virkamiesten suosiosta."
"Teidän kuvauksenne mukaan näyttää nykyinen asiain järjestys sietämättömältä", sanoin minä."
"Jos kyselette eri ammattialojen jäseniltä, varsinkin maanviljelijöiltä", vastasi Forest, "havaitsette, että olen kuvannut olot juuri sellaisiksi kuin ne ovat. Jokainen työarmeijan jäsen tietää, että kyky ja ahkeruus yksinään ainoastaan poikkeustapauksissa riittävät auttamaan kansalaista tärkeämpään asemaan. Valtiollinen vaikutusvalta on se kaikkivoipa vipu, joka yksinään voi nostaa meidät korkeampiin asemiin, ja tämän vaikutusvallan saavuttamiseksi täytyy työntekijän tulla matelijaksi, hiipijäksi, toveriensa ilmiantajaksi ja esimiestensä lahjojaksi; niin, hänen täytyy rukoilla kaikkia äänivaltaisia sukulaisiaan ja ystäviään luopumaan itsenäisyydestään ja kannattamaan kaikkia hallituksen jäseniä ja sen toimenpiteitä."
"Jos työarmeijan jäsenet voisivat valita upseerinsa eli päällysmiehensä", jatkoi herra Forest selitystään, "ei arvatenkaan kuri "teollisuusarmeijassa" olisi niin kireä; mutta vaikkapa työntekijät joskus silloin nousisivatkin virkamiehiä vastaan, olisi sekin parempi kuin nykyinen asiain tila, jonka kuluessa kaikilla, jotka ovat joutuneet esimiestensä vihoihin, on kauheat päivät. Itsemurhat tulevatkin sentähden vuosi vuodelta yleisemmiksi ja niiden luku, jotka itse päättävät päivänsä, on nyt neljä kertaa niin suuri kuin teidän aikananne."
"113 vuotta sitte kiinnitettiin huomiota itsemurhaajain suureen lukuun Europan sotajoukoissa", huomautin minä miettiväisenä. "Nämä miehet surmasivat itsensä, vaikka heiltä ei puuttunut vaatteita, ruokaa ja asuntoa."
"Aivan niin", vahvisti Forest. "Välttämättömillä elintarpeilla ei ilman vapautta ole suurtakaan arvoa. Monet sotilaat lopettivat teidän aikananne päivänsä, koska eivät voineet elää ilman vapautta. He luopuivat elämästään, vaikka heidän palvelusaikansa kesti vain kaksi, kolme tai viisi vuotta ja heillä rauhanaikana oli verrattain helppo palvelus. Meidän työarmeijassamme kestää palvelus 24 vuotta parasta ikäämme. Miehet ja naiset ovat koko tämän pitkän ajan esimiestensä mielivallan alaisia ja saavat, kuten jo mainitsin, yhden valtion virkamiehen puolelta kärsimästään vuosia kestäneestä huonosta kohtelusta valittaa vain jollekin toiselle valtion virkamiehelle. Ja nämä n. k. "tuomarit" ratkaisevat tuollaiset tapaukset lopullisesti useimmiten niin, että kehottavat kantajia palaamaan työhönsä ja esimiestensä tyytyväisyyden avulla hankkimaan itselleen kohoamisen toiveita."
"Te puhuitte politikoitsijoista, herra Forest", kysyin minä. "Ottavatko monetkin miehet toiminnassa osaa valtiolliseen elämään?"
"Senpä luulen", huudahti Forest; "vaikkakin tosin omalla tavallaan. Monet miehet ja naiset, jotka ovat täyttäneet 45 vuotta, eivät tee muuta kuin puuhaavat politiikan kimpussa. Luottokortillaan voivat he elää, missä tahtovat, ja useimmat katsovat edullisimmaksi elellä Washingtonissa jossa he innokkaasti ja toimeliaasti jahtaavat suosionosotuksia ystävilleen ja suosikeilleen sekä semmoisille ihmisille, jotka tavalla tai toisella ovat ostaneet näiden politikoitsijoiden palvelukset. "Lobby",[1] joka teidän aikananne piti peliänsä kongressin käytävissä, kuvataan joukkioksi saaliinhimoisia, tunnottomia seikkailijoita, jotka hyvää maksua vastaan ottivat taivuttaakseen kongressin jäseniä säätämään lakeja yksityisten henkilöiden tai yhtiöiden hyväksi. Mutta jos tuota verrattain pienilukuista ja ulkonaisessa esiintymisessään sentään jotenkin siivoa joukkiota tahtoisi verrata nykyisen Washingtonin valtiollisiin keinottelijoihin, niin olisi se melkein samaa, kuin jos verrattaisiin pyhäkoulua pahantapaisten kasvatuslaitokseen, jollaisissa teidän aikananne kasvatettiin nuoria tyhjäntoimittajia. Miljoonat ihmiset, jotka toivovat parempaa työtä tai ylennystä ja joiden vaikutus ei ulotu kotipaikkansa rajoja ulommas, kääntyvät Washingtonissa olevien politikoitsijoiden puoleen ja ostavat näiden palvelukset."
[1] oik. "eteinen". Suom. muist.
"Mutta mitä voi se, joka hakee suosituksia, tarjota niille, jotka oleskelevat Washingtonissa, saadakseen heidät käyttämään hyväkseen vaikutusvaltaansa", kysyin minä; "eihän nykyään enää kukaan aarteita kokoa."