"Sitä kylläkään ei kukaan nykyään tee", vastasi Forest hymyillen. "Mutta monet ihmiset tahtovat aika ajoin hankkia itselleen "hauskoja päiviä" ja tätä tarkoitusta varten he tarvitsevat ehkä vuosittain 5- tai 10-kertaisen oman luottokorttinsa määrän. Monet meidän poliitisista tähdistämme elävät isoisesti. Heidän luonaan käy paljon vieraita, joita he kestitsevät hienoilla ruoilla ja hyvillä viineillä, ja monet etevimmistä "lobby'n" jäsenistä tekevät samoin. Joka haluaa itselleen jotain suosionosotusta, hänen täytyy antaa pois melkoinen osa luottokortistaan, ja hän puolestaan, jos hän tulee ylennetyksi, ottakoon runsaan korvauksen tulevilta alaisiltaan."
"Mutta minkätähden ihmiset eivät ole tyytyväiset laillisiin tuloihinsa?" kysyin minä, tuskallisesti hämmästyneenä siitä, että virkakeinottelu ja turmelus näkyivät rehottavan vielä upeammin kuin 113 vuotta sitte. "Eivätkö ne tulot, jotka luottokortti antaa, riitä elämän ylläpitoon?"
"Ihmisiä ei voi koskaan tyydyttää", sanoi Forest. "Nykyään kansan kunnollista ja ahkeraa osaa riistetään laiskojen ja tyhmien hyväksi. Suosiossa olevatkin saavat alistua hävyttömän kohtelun, kiristyksen ja nöyryytyksen alaisiksi esimiestensä puolelta."
"Eivätkä edes kaikkein kykenemättömimmätkään miehet ja naiset, joilla työn tulosten tasanjaosta on suurin etu, ole kaikki tyytyväisiä. Monet heistä vaativat poistettavaksi kaiken henkilökohtaisen omaisuuden ja yksityisen taloudenpidon. Itse asiassa on ainoastaan pieni osa kansastamme todella tyytyväinen. — Hienojen ruokien, kallisten ateriain, hyvien viinien ja havannasikarien hankkimiseen luottokortit eivät riitä, ja ihmisten, jotka tahtovat sellaisia nauttia, täytyy etsiä henkilöitä, jotka jollain ehdoilla ovat valmiit ne kustantamaan. — Mutta Washingtonissa ei asusta ainoastaan n. s. hyvinelelijöitä, vaan myös paljon tyttöjä ja nuoria naisia, jotka, halveksien säännöllistä työtä työarmeijassa ja taloushuolia, solmeilevat rakkausliittoja, syövät hienosti, käyttävät kalliita pukuja ja jalokiviä ja elävät hurjan, irstaan elämän alituisessa pyörteessä".
"Prostitutsioni kukoistaa siis Washingtonissa entiseen tapaansa?" kysyin kummastuneena.
"Valitettavasti on niin asian laita", vastasi Forest. "Tietysti noilla tytöillä on kirjurin tai kirjanpitäjän toimi jossain hallituksen osastossa; mutta nuo paikat ovat vaan laiskanvirkoja. Ystävieni, jotka itse ovat tutustuneet näihin Washingtonin elämän salaisuuksiin (ja tuskinpa voidaan salaisuudeksi sanoa sitä, mikä on yleisesti tunnettua), olen kuullut lausuvan mielipiteenään, että monet korkeammat virkamiehet kuluttavat luottolippujensa 50-kertaisen määrän kevytmielisten naisten seurassa. Tämän summan he saavat kokoon osittain niin, että he ottavat henkilöiltä, jotka haluavat heidän suositustaan, osan näiden luottolipusta. Toinen osa tuhlattua omaisuutta saadaan hallituksen varastohuoneista, joissa korkeampien virkamiesten kortteihin merkitään otetuksi paljoa pienempi määrä, kuin mitä he todella ovat ottaneet. Sillä varastoissa palvelevat tietävät, että heidät hyvin pian erotettaisiin paikoistaan ja siirrettäisiin jonkun ammattialan kolmannen luokan toiseen asteeseen, jos he uskaltaisivat kohdella hallituksen suurmiehiä tavallisina ihmisinä. Tämä ylellinen elämä vaikuttaa houkuttelevasti moniin miehiin ja naisiin, ja niinpä on, kuten jo ennen olen maininnut, Washingtonin väkiluku tavattomasti lisääntynyt, joten se nyt on maan väkirikkain kaupunki."
"En voi käsittää, kuinka kansa voi kärsiä niin turmeltunutta ja mielivaltaista hallitusta kuin teidän kuvaamanne on", sanoin minä; "ja olenpa vakuutettu, että teidän synkkänäköisyyteen taipuvainen elämänkäsityksenne on vaikuttanut arvosteluunne."
"Riippuu kokonaan teistä, tahdotteko jäädä epäilevälle kannalle tietojeni todenperäisyyteen nähden, vai eikö", vastasi Forest.
"Jos pyydätte vapautta, voidaksenne hallitsijoillemme Washingtonissa pitää yhden intoa uhkuvista puheistanne nykyisen yhteiskuntajärjestyksen eduista, niin teille täällä mielihyvällä annetaan lupa heittää luentonne joksikin aikaa, ja Washingtonissa teidät otetaan loistavasti vastaan. Sillä innostus, jolla te ylistätte meidän olojamme 19:nnen vuosisadan oloihin verraten, valaa vaan vettä hallituksen myllyyn. Te tulette silloin huomaamaan, että asiain tila on juuri sellainen, jollaiseksi olen sen kuvannut, ja jos puhelette työarmeijan jäsenten ja heidän ystäviensä kanssa, jotka kannattavat hallitusta, saatte nähdä, että tämä tapahtuu ainoastaan siksi, että he epäilevät parannuksen mahdollisuutta nykyisen järjestelmän vallitessa ja pelkäävät vaan olojen huonontumista, jos radikaalit pääsevät ohjaksiin."
"Kuinka voivat yleiset asiat enää joutua huonommalle kannalle, kuin ne teidän kuvauksenne mukaan ovat?" huudahdin minä.