"Monet pelkäävät, että radikaalit poistavat avioliiton ja panevat pakolla voimaan "vapaan rakkauden" kaikkine seurauksineen", selitti Forest. "Radikaaliset lehdet — ainoat, jotka käyttävät häikäilemätöntä kieltä hallitusta vastaan ja kiivaasti sitä ahdistavat — vaativatkin tosiaan, että uskonnolliset menot kiellettäisiin, että avioliitto lakkautettaisiin, että poistettaisiin perhe, yksityinen talous ja sekin vähäinen yksityisomaisuus, jonka omistaminen vielä on sallittu."
"Mutta miten sopivat nämä radikaalisten lehtien lausunnot ja vaatimukset siihen, mitä te olette puhuneet hallituksen vastustajien kohtelusta?" kysyin minä. "Jos on tavallista, että hallituksen vastustajat suljetaan houruinhuoneisiin, niin en käsitä, kuinka radikaalisten lehtien voidaan sallia saarnaavan niin inhottavia periaatteita."
Forest nauroi, vastatessaan: "Radikaalisia toimittajia suositaan, ja he ovat erikoisasemassa; sillä he tekevät hallitukselle arvokkaita palveluksia, pelottamalla kansan suurta joukkoa hallitusta kannattamaan. Joka kerta, kun ammattialojen kenraalien vaali lähestyy, saavat radikaalisten lehtien toimittajat tyhjentää koko varastonsa haukkumasanoja ja mielettömiä vaatimuksia. Muutamia päiviä ennen vaalia painavat hallituksen lehdet otteita noista likaisista hyökkäyksistä uskontoa, avioliittoa ja perhe-elämää vastaan ja esittävät kansalle kysymyksen, toivooko se tuollaisia muutoksia. Sitte vaaditaan kansaa kannattamaan hallitusta, joka tosin ei voi tyydyttää kaikkia ihmisiä, mutta joka kuitenkin on paras, mitä maailmassa on koskaan ollut — ja niin edespäin lempeästi loppumattomiin."
"Radikaalisia toimittajia siedetään siis vaan pöpöinä, joiden tulee pelotella kansaa, jotavastoin maltillisten kirjailijoiden ei ole sallittu lausua mitään moitetta nykyistä yhteiskuntajärjestystä tai hallitusta vastaan?"
"Niin on", vakuutti Forest. Mutta pelkäänpä, että hallitus pelaa sangen uhkarohkeata peliä. Radikaalit voittavat epäilemättä alaa ja heidän joukossaan on paljon epätoivonvimmaisia veikkoja, jotka milloin tahansa ovat valmiit nostamaan hävityksen mustan lipun. Jos kansa olisi vapaa ja riippumaton, ei vaara olisi niin suuri. Silloin kaikki vapaat miehet yhtyisivät puolustamaan valtiollisia oloja, joita he pitävät arvossa. Mutta asiain tällä kannalla ollessa ovat joukot tottuneet taipumaan vähemmistön herruuden alle. Sentähden kaikkeen valmistauneiden miesten toimeenpanema kapina tapaisi vain vähän vastarintaa kansalaisten puolelta, jotka olisivat valmiit taistelemaan nykyisen asiain tilan puolesta. Ja turmion päivä on ihmiskunnalle se päivä, jona radikaalit pääsevät valtaan."
"Ettekö te minulle sanoneet, että kaksitoista vuotta sitte silloinen hallitus joutui tappiolle vaaleissa ja senkautta kukistui?" huomautin minä. "Ja eikö se todista, että selleisellakin vallalla varustettu hallitus, kuin teidän, voidaan kuitenkin lopuksi kukistaa? Ja ettekö vielä sanoneet, että nykyiset ylimmät virkamiehet ovat kunnollisempia ja parempia miehiä kuin ne, jotka muodostivat edellisen hallituksen?"
"Ei voi kieltää, että on tapahtunut parannus yleisten asioiden johdossa; mutta tämä parannus ei ole juuri oleellista laatua. Todellisuudessa on tapahtunut virkamiesten, vaan ei järjestelmän vaihdos. Suosikkijärjestelmä, lahjojen otto ja tapainturmelus ovat hiukan vähentyneet; mutta niitä ei ole juurineen hävitetty. Päinvastoin ne vieläkin rehottavat liiankin rehevästi. — Juuri ne henkilöt, jotka kaksitoista vuotta sitte erityisesti kunnostautuivat taistelussa, jotka innostuksella ajoivat nykyisten puoluejohtajain valitsemista, koska he näiltä odottivat julkisen elämämme puhdistusta ja kaikkien varjopuolien poistamista — juuri nämä henkilöt ovat nyt heittäneet kaiken toivon siitä, että kommunismin vallitessa voisi yleensä olla olemassakaan oikeudentuntoista ja rehellistä hallitusta. Tuo vaalivoitto on siis, juuri siksi että se supistui vaan henkilöiden vaihdokseen, hävittänyt kansan luottamuksen olojen parantumiseen nykyisen järjestelmän aikana. Niinmuodoin on voitto enemmän vahingoittanut kuin hyödyttänyt. Talonpoikamme olisivat vahvin ja luotettavin osa väestöämme taistelussa järkevien hallitusperiaatteiden puolesta; mutta huolimatta suuresta luvustaan he muodostavat ainoastaan yhden ammattikunnan. Heillä on ainoastaan yksi kenraali ja yksi osastonpäällikkö aina vähemmistössä. Ja koska he ovat nykyisen hallituksen vastustajia, ei heitä kohdella niin hyvin kuin muiden ammattikuntien jäseniä."
"Eivätkö talonpojat saa yhtäläisiä luottokortteja kuin muutkin kansalaiset?"
"Saavat tietenkin; mutta he valittavat, että he saavat huonoimmat tavarat eikä täyttä osuutta julkisiin laitoksiin tai parannuksiin. He väittävät, että heidät aina syrjäytetään. — Talonpojat olisivat luotettavimmat radikaalien vastustajat; mutta kohtelu, joka heidän osakseen tulee hallituksen puolelta, on tehnyt heidät niin tyytymättömiksi, että taistelussa nykyisen hallituksen tai edes vaan nykyisen järjestelmän pystyssä pitämiseksi heihin ei voida luottaa. Erikoisesti valittavat talonpojat sitä, että kaupunkilaiset teattereihin, konserttisaleihin ja muihin huvittelu- ja virkistyspaikkoihin nähden ovat ehdottomasti etuoikeutetussa asemassa. On tietysti mahdotonta rakentaa teatteria tai konserttihuonetta okaiseen tienristeykseen; mutta jos otetaan huomioon asukasluku kaupungeissa ja maaseudulla, niin on myönnettävä, että talonpojista, heidän lukuunsa katsoen, pidetään sangen viheliäisesti huolta. Hallitus nojaa kaupunkilaisten ja pääasiallisesti kaupunkilaisista muodostettujen ammattikuntien kannatukseen; senvuoksi kaupunkilaisia suositaan maalaisten kustannuksella. Toiseksi talonpojat valittavat, että heille tehdään vääryyttä tavaroiden jaossa. Muodin vaihtelun, ilman muutosten tai muiden syiden tähden jää varastoihin usein joukko jäännöksiä, jotka täytyy myydä alle valmistuskustannustenkin.[1] Nämä tavarat hallitus voi myydä, milloin se tahtoo, s. o. kun se arvelee saavansa niistä paraan hinnan. Mutta hallitus voi myös yksinään määrätä, mitkä tavarat on myytävä alennettuihin hintoihin. Nyt väittävät talonpojat, että maalaisille tyrkytetään vanhentunutta, muodista joutunutta ja huonoa tavaraa uutena, samalla kun suositut saavat aivan uusia ja virheettömiä tavaroita alennettuun hintaan. — Minä en suinkaan tahdo väittää, että kaikki talonpoikien valitukset olisivat perustellut. Osittain asian laita ei niin liene. Mutta valitukset itsessään todistavat tyytymättömyyttä ja ne ovat mahdollisia ainoastaan siksi, että meidän hallituksellamme on niin täydellinen valta, että moista ei ihmiskunnan historia tunne. Se on järjestelmä, joka on kaikkiin epäkohtiin syypää."