"Mitä työtä annatte naiduille naisille?" kysyin minä.
"Tämä on arka kohta kiitetyssä yhteiskuntajärjestyksessämme", vastasi Forest. "Useimmat naidut naiset eivät pidä työskentelystä työarmeijassa ja koettavat sitä senvuoksi kaikin keinoin välttää. Lasten aiheuttamaa työtä ja huonovointisuutta syytetään useimmiten, kun tahdotaan esittää syytä poissaoloon työstä."
"Luulen, että lääkärinkin on sangen vaikeata määrätä, ovatko esitetyt syyt päteviä vai eivätkö", huomautin minä.
"Aivan varmaan. Useimmissa tapauksissa on lääkärin mahdoton syyttää naisia pahoinvoinnin teeskentelemisestä ja todistaa syytöksiään", jatkoi herra Forest. "Nämä vaikeudet, joita naidut naiset aiheuttavat, ja sen tosiasian, että huolehtiminen pienistä lapsista estää heitä vuosikausia työskentelemistä työarmeijassa — nämät seikat esittävät radikaaliset kommunistit tueksi vaatimukselleen, että perhetalous on kokonaan poistettava. Radikaalit väittävät, että heidän järjestelmänsä on paljoa hyötyisämpi kuin nykyinen. Tulisi paljoa halvemmaksi panna satoja tai tuhansia asumaan yhteen rakennukseen ja ruokkia heitä siinä, kuin pitää taloja, joissa voi asua vain yksi, kaksi tai kolme perhettä. He väittävät edelleen, että, kun avioliitto on poistettu ja "vapaa rakkaus" pantu laiksi sukupuolisuhteiden järjestämiseksi, miehen ja naisen tilapäiset ja ohimenevät liitot tuottavat paremman sadon kuin avioliitto. Nämä lapset kasvatettaisiin suurissa lastenhoitolaitoksissa, niin että äidit, lastenhoidosta vapaiksi päästyään, voivat omistaa koko päivänsä palvelukselle työarmeijassa."
"Miten halpamaista!" huudahdin. "Kaikki inhimilliset laitokset, sukupuolten keskinäiset suhteet pitäisi meidän perustaa vain laskelmille siitä, mikä paraiten kannattaa! Ja meidän pitäisi erottaa lapset äidistään, vain koska tulisi halvemmaksi ruokkia noita nuoria "kaksikätisiä" sadottain, vaikkakin joukkokasvatuksessa kuolevaisuus niiden kesken olisi kymmenen tai kaksikymmentä prosenttia suurempi."
"Kuitenkin radikaalit ovat kommunistien joukossa johdonmukaiset ajattelijat", sanoi Forest. "Peruskivi, jolla kommunismi lepää, on tasa-arvoisuus. He voivat puolustaa vaatimustaan, että työn tulokset ovat jaettavat tasan, vain sillä väitteellä, että me kaikki olemme yhdenvertaisia, ja koska me kerran sitä olemme, ei ole mitään syytä, miksi eläisimme eri suurissa ja eri tavalla rakennetuissa taloissa, miksi emme käyttäisi samanlaisia vaatteita ja söisi samallaisia ruokia. Jos olemme kaikki samallaisia, on jokaisella yhtä hyvä oikeus jonkun tytön rakkauteen, kuin kellä tahansa toisella, ja samoin on joka tytöllä yhtä suuri oikeus jonkun miehen rakkauteen kuin toisellakin. Eikä ole syytä antaa kommunistisessa yhteiskunnassa yhden lapsen osalle tulla enemmän hoitoa kuin toisenkaan tai sallia yhden äidin viipyä lastensa parissa enemmän kuin toisen, siten menettäen kalliita silmänräpäyksiä, jotka kuuluvat yhteiskunnalle ja jotka voidaan käyttää hyödyksi perunankuorimisessa. — Radikaalit ovat ainoat suorasukaiset kommunistit."
"Mutta eihän toki jokainen tyttö voi rakastaa kaikkia miehiä eikä mennä heidän kanssaan naimisiin, yhtä vähän kuin jokainen mies voisi rakastaa ja ottaa vaimokseen kaikkia tyttöjä", huomautin minä, hiukan huvitettuna Forestin äkeästä ivasta, vaikkakaan ei syvä vastenmielisyyteni radikaalien saarnaamia inhottavia periaatteita vastaan päästänyt iloisuuttani oikein valloilleen.
"Meidän radikaaliset maailmanparantajamme eivät vielä ole kyenneet minulle aivan selvästi selittämään, miten he tahtovat järjestää "vapaan rakkauden", jos nimittäin sen järjestämisestä yleensä voi olla puhetta", vastasi herra Forest. "Vaikeuden täysin valaista tätä kysymystä selittää nähtävästi se seikka, että maailmanparantajat eivät vielä keskenään ole selvillä siitä, millainen "vapaan rakkauden" pitäisi olla. Muutamat radikaalit näyttävät olevan taipuvaiset sietämään kahden eri sukupuolta olevan yhteiselämää vain niin kauan, kun molemminpuolinen taipumus kestää. Mutta todella valistuneet ja johdonmukaisesti ajattelevat kommunistit eivät voi sallia kestävää liittoa, koska se on jyrkässä ristiriidassa hyväksymämme ehdottoman yhdenvertaisuuden periaatteen kanssa. Luultavasti he sopivat siitä, että otetaan joka päivä uusi puoliso ja, jotta molemmat sukupuolet olisivat samanarvoiset, voidaan naisille antaa valintaoikeus joka maanantaiksi, keskiviikoksi ja perjantaiksi, miehille joka tiistaiksi, torstaiksi ja lauantaiksi. Sunnuntait myönnetään kai kohteliaisuudesta myös naisten käytettäviksi. Ja kaikkien riitaisuuksien välttämiseksi siinä tapauksessa, että useampi maailmanparantaja valitsee saman tytön tai että useammat neidot ja vaimot tahtovat ottaa saman miehen, voidaan panna toimeen arpajaisia tai heittää arpaa järjestyksestä. Myös korttipelillä tai noppakuutioilla voidaan määrätä, kellä on ensin oikeus, kellä sitte. Niin tapahtuu kaikille oikeus!"
"Minä en voi käsittää", sanoin "kuinka miehet, jotka väittävät vapaan ajatuksen olevan erikoisoikeutenaan, voivat suunnitella noin eläimellisiä periaatteita elämää varten ja suosittaa niitä ihmiskunnalle muka edistysaatteina. Naisten kohtalo tulisi tosiaan säälittävä, jos nuo periaatteet joskus pääsisivät voitolle. "Vapaan rakkauden" täytyisi alentaa naisten asemaa, koska se antaisi vanhenemassa olevan naisen puolisolle oikeuden erota tästä. Ja ihmiskunta yleensä olisi säälittävä, jos lasten hoito riistettäisiin äideiltä ja uskottaisiin muille ihmisille."
"Olisi mielestäni pelottavin isku ihmiskuntaa vastaan, mitä milloinkaan on suunnattu", vastasi Forest, "jos lasten hoito ja alkukasvatus riistettäisiin äideiltä. Ei mikään nainen, ei mikään mies, olkoon kuinka hyvä ja jalo tahansa, voi tuntea vierasta lasta kohtaan tuota rakkautta ja kärsivällisyyttä, joka täyttää vanhempien sydämen. Kommunistisetkin lainlaatijat ovat tähän saakka kunnioittaneet tunteita, jotka sitovat miehen, vaimon ja perheen. Ihmiskunta vajoaa raakalaisuuden tilaan sinä päivänä, jona perhe hävitetään, jona äiti erotetaan lapsestaan ja mies vaimostaan. Riistettäköön avioliitolta jalostava vaikutus, jonka ilojen ja surujen yhteinen kantaminen, kaikkien ajatusten ja tunteiden alituinen vaihtaminen antaa sukupuolten välisille suhteille; silloin alennetaan miehen ja naisen keskinäinen suhde eläimelliseksi. Useita kaikkien ihmisten paraita ominaisuuksia voimme seurata niiden alkulähteille saakka: äitiemme äärettömään rakkauteen ja kärsivällisyyteen pyrkimyksessään kasvattaa rakkaita lapsiaan hyviksi ja kunnon ihmisiksi. Ei mikään maailmassa voi lapselle korvata äidin menetystä; ei mikään voisi ihmiskunnalle korvata sitä hyvää vaikutusta, joka äideillä on kasvaviin sukupolviin."