"Minulla ei suinkaan ole palavaa halua tutustua neiti Delong'iin", myönsin minä. "Ja persoonallisen kokemuksen perustalla täytyy minun sanoa, että minusta entinen tapa hoitaa taloutta näyttää miellyttävämmältä. Mutta eivätkö 20:nnen vuosisadan naiset elä paljoa mukavammin kuin rikkaimmatkaan naiset minun aikanani. Ja ettekö te saa naisianne tekemään enemmän työtä kuin me? Tri Leete kertoi niin minulle."[1]
[1] S. 210.
"Tri Leete on suuri optimisti, aina kun on kysymyksessä sanoa sana kommunismin hyväksi", vastasi Forest. On suorastaan mahdotonta määrätä, minkä arvoinen vaimojen ja tyttöjen työ oli vuonna 1887. Mutta minä epäilen isäntänne väitettä, "että meidän naisemme tekevät enemmän työtä" (kuten tri Leete sanoo), kuin teidän aikanne naiset."
"Mutta keittäminen, pesu ja silitys yksityiskodeissa 19:nnen vuosisadan lopulla antoi varmaankin kelpo lailla enemmän työtä kuin menettely nykyisen järjestelmän mukaan", huomautin minä. "Lisäksi tulee, että kuten tri Leete vakuuttaa, nykyään ei enää ole mitään kotityötä."[1]
[1] S. 93.
"Tuo on taas yksi niitä väitteitä, jotka ovat tri Leeten vahvin puoli", vastasi Forest. "Kuka lakaisee huoneet, tekee vuoteet, puhdistaa ikkunat, pyyhkii tomut ja pesee lattiat? Epäilemättä tri Leeten perhe on poikkeus; sillä työarmeijan naiset tekevät useimmat työt, joskaan ei kaikkia, hallituksen vaikutusvaltaisen edustajan kodissa Bostonissa. Oletteko koskaan nähneet rouva Leeten tai neiti Leeten tekevän kotityötä tai yleensä mitään työtä?"
Minun täytyi vastata kysymykseen kieltävästi; sillä tosiaankin olin vaan nähnyt Edithin sitovan kukkakimppua; mutta työtä en ollut nähnyt hänen tai hänen äitinsä suorittavan. Jos hän oli työarmeijan jäsen, piti hänellä olla asema, joka antoi hyvin vähäksi aikaa työtä. Hän ei ollut koskaan minulle maininnut, että hänellä olisi jotain tehtäviä, ja muistin varsin hyvin, että tri Leete ensimäisiä päiviä oleskellessani heidän perheessään sanoi häntä "väsymättömäksi varastoissa kulkijaksi",[1] siten osottaen, että hänellä oli runsaasti vapaata aikaa.
[1] S. 79.
"Taloissa, joissa työarmeijan jäsenet asuvat, eivät naiset saa mitään apua työarmeijan apujoukon muodostavilta naisilta. Heidän täytyy itse toimittaa kaikki mainitsemani työt, eikä ruoanvalmistus suurissa ruokaloissa tuota heille niin suurta ajansäästöä kuin te näytte luulevan. Naisten täytyy kolmasti päivässä muuttaa pukua; sillä he eivät voi ruokapöydässä esiintyä samassa puvussa, jota he käyttävät koti- ja tehdastöissä. Ja jos heillä on pieniä lapsia, täytyy heidän nekin vaatettaa kolme kertaa huolellisemmin, kuin olisi tarpeellista, jos lapset söisivät kotona."
"Isoissa ruokaloissa keitettäessä", jatkoi Forest, "ei aineita, kuten kokemus osottaa, säästetä ja uskon sentähden, ettei suurten määrien keittäminen tule lainkaan halvaksi. Edelleen täytyy näiden suurten ruokaloiden valmistaa monenlaisia ruokia, ja kuta vaihtelevampi on ravinto, sitä enemmän jää jäännöksiä, joita ei voida käyttää. — Näistä syistä on työarmeijaan kuuluvilla naiduilla naisilla todellisuudessa vähän vapaata aikaa; paitsi taloustoimia paljo tehtävää, ja suurin osa valmistaisi ruokansa mieluimmin kotonaan. He voisivat silloin talousaskareiden ohella valmistaa ateriat, hävittämättä siltä enempää aikaa, kuin mikä menee puvun muuttamiseen ennen yhteiseen ruokalaan lähtöä. Varsinkin perheet, joissa on paljo lapsia, tahtoisivat mieluummin keittää ruokansa kotonaan. Sairauden sattuessa perheessä on niinikään yhtä vaikeata kuin monimutkaista saada suurista ruokaloista sopivaa ravintoa sairaille. Eräs rouva Hosmer sanoi minulle joitakuita päiviä sitten, että hän ja hänen seitsemän lastaan jo monta kertaa olivat saaneet jäädä ilman ruokaa, koska ei aina ollut mahdollista saada kaikkia tarpeeksi ajoissa puetuiksi ja pestyiksi."