[29] Ks. M. A. Castrénin Pohjoisia matkoja ja tutkinnoita (nordiska resor och forskningar) III. 1853, s. 299 ja ss.]

[30] Ks. H. Kellgreniä väitöstä maailmanmunasta (Mythus de ovo mundano, Indorumqve de eodem notio). 1849, s. 17.]

[31] Ks. Tohtori Fählmannin kirjoitusta Virolaisten muinasuskosta (Vie var der heidnische Glaube der alten Esten beschaffen?). Verhandl. d. gel. Estn. Gesch. zu Dorpat. 2:n nide, 2:n vihko. Tartolinna 1848, s. 63 ja ss.]

[32] Ks. G. Reinin kirjoitusta Suomen historian tutkijoista ja esittäjöistä (Bidrag till Finska häfdeforskningars historia). Suomi 1841, ss. 22, 26, 38, 43 j. m. – Pyhässä Raamatussa (luom. kirj. 10 l.) kerrotaan ihmissuvun levinneen Noan kolmesta pojasta. Tuiskosta on tieto saatu kaltealaisen papin Beroson kirjoituksista. Beroson eli noin 260 ennen Kristuksen syntymää.]

[33] Ks. Jouhkahaisen 2:sta vihkoa, 1845, s. 189–191 ja ss.]

[34] Ks. Georg Wilh. Friedr. Hegelin luennoita historian viisaustieteessä (Vorles. über d. Philos. d. Gesch. Vollständ. Ausg. 9 B.). Berlin 1837, s. 39 ja ss.; eli N. Ignellin käännöstä samojen luentojen 2 painoksesta (1840). Tukholmi 1850, s. 71 ja ss.]

[35] Ks. Frans Bacon teosta tieteiden arvosta ja kasvannosta (De dignitate et augmentis scientiarum. Juxta exemplar Londini impressum. Parisiis, Typis Petri Mettayer, Typographi Regij. 1626) 2:n kirjan 4 lukua, s. 97 ja ss.]

[36] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunista kirjallisuutta (Sveriges sköna Litteratur) 1:n osa, 2:n painos. Tukholmi. s. 3.]

[ [37] Ks. A. F. C. Vilmarin johdantoa hänen tekemäänsä Saksaa kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. deutsch. nationalliteratur), 6:s lisäily painos. Marpori 1886.]

[38] Ks. Teodor Mundtin yleistä kirjallishistoriaa (Allgem. Lit. Gesch.) 1:n nide, 2:n painos. Berlin 1848 s. 1. – Kohteellinen = objektiv.]