Niin vapaa olin, riemuinen.
Niin vapaa olin, riemuinen, kun lauloin aamukoihin; mut lännen poika, kankuri toi tuskaa lauleloihin.
Kun käytte, tytöt, kankuriin
ja viette sinne työtä,
niin taivaltaa te muistakaa
taas kotiin ennen yötä!
Mun laittoi äiti kaupunkiin:
"Käy, kehi kankaas loimi!"
Mut kehinpuuta käyttäissäin,
toi sydänhuolta toimi.
Ja kaunis lännen kankuri sai kuteelle jo kankaan; kuin pauloin sitoi sydämein hän joka niiden lankaan.
Vait istuin siinä kehien, kun sukkula se ensi; mut kaiteen joka iskuhun mun veret poskiin lensi.
Kuu verkkaan vaipui läntehen, loi yöhön kalvaan valon, kun kaunis lännen kankuri mua saattoi kautta salon.
Mit' toivottu ja tehty lie, se salaan jäädä sietää; mut oi! ma pelkään, kohta sen jo kylät kaikki tietää.
Kun käytte, tytöt, kankuriin ja viette sinne työtä, niin taivaltaa te muistakaa taas kotiin ennen yötä!
Gallan rannalla.