Niin pitkä on ja kolkko yö, kun kauas lähti kulta! Yöt umpeen valvon vuoteellain, jää uni vaivatulta. Yöt umpeen valvon vuoteellain, jää uni vaivatulta.
Kun onnen aikaa aattelen, min vietin kanssas, kulta, ja muilla mailla kuljet nyt, on poissa rauha multa. Kun muilla mailla kuljet nyt, on poissa rauha multa.
Yön raskaat hetket hievahtaa ei muista kaihoilulta. Kuin vilahtain ne kiiti pois, kun istuin kanssas, kulta. Kuin vilahtain ne kiiti pois, kun istuin kanssas, kulta.
Jo taatto kielsi, äiti kielsi.
Jo taatto kielsi, äiti kielsi, ei kieltoa kuullut hän; ei tyttö kuullut, ei liemen luullut niin karvaaks kääntyvän. Ja poikahuippari Hyppy-Heikki, hän petti kaunoisen. Oi, poikahuippari Hyppy-Heikki, kun petti kaunoisen!
Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas, — sata taatolla taskussaan! Lisäks impi kaino ja torpan aino, sulo, viehkeä katseeltaan! Mut poikahuippari Hyppy-Heikki, hän petti kaunoisen. Oi, poikahuippari Hyppy-Heikki, kun petti kaunoisen!
Myllärin Miska.
Hui hai, Myllärin Miska, jauhomekko mies! Pussiin markkoja pyytää, penneiks jäävän ties. Niin oli jauhossa mies, jauhossa lakki ja niska, jauhoinen oli suu, jolla suuteli Miska.
Hei, sitä Myllärin Miskaa, säkkein jauhajaa! Siinä se virkamies on, kokoo tavaraa; jauhoja laariin saa, markkoja arkkuun viskaa. Sattuis, — liivini sais Myllärin Jauho-Miska!
Vekkuli-Ville.