Sa hurja Vekkuli-Ville! — Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no terve näkemiin!
Hei, Ville, myy sie viulus, ei sillä sielua lie! Hei, Ville, myy sie viulus, ja osta viinaa sie! — "Jos myin oman rakkaan viulun, mua hurjaks he luulla vois: niin monta riemun päivää me yhdessä soitimme pois."
Mut kun tulin Taivalkylään, kävin kievariss' äkkipäin ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin; hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin!
Bruce sotajoukolleen ennen
Bannockburnin taistelua.
Pojat uljaan Wallace'in, usein teitä johdatin: voittoon nyt ja kuoloonkin käykää klaaneittain!
Tää on päivä, hetki tää, tuoss' on joukko tasapää; Edvard uhkaa, — jälkeen jää kahleet, sorto lain.
Ken se oiskaan pelko-mies!
Keltä sortaa saadaan lies?
Kelle kelpaa orjan ies?
Pois hän joukostain!
Kenpä eestä kuninkaan
miekkaan käy ja lain ja maan?
Ken jää vapaaks kuollessaan?
Taistoon seurassain!
Nimeen sorron synkän yön, nimeen lasten orjantyön: viime hengenvetoon lyön, puollan kotiain!
Mies ja mies te taistelkaa!
Iskut kohtaa sortajaa!
Joka isku vapauttaa! —
Voittoon, kuoloon vain!