Nään kukkain, lehväin versovan, yörastaan laulut soivat; mut rinnan raskaan vaivahan, oi, mistä saisin hoivat?
En tuskaa tätä tunnustaa sais sulle, vaikka halaan; mut sydän lempeen ratkeaa, jos kauemmin sen salaan.
Jos kylmäks mua kohtaan jäät ja lohtuas voit eittää, niin haudallein jo syksysäät varisseet lehdet heittää.
Oma armas Maikki.
Sun ma olen, lemmittyin, oma armas Maikki; sun on sykkeet sydämein, aatokseni kaikki.
Painun vasten poveas, sydän kaihoon vaipuu; vaikka epätoivoon jäin, huolet jälleen haipuu,
Pois jos käännät rusosuus lohdukkaan ja raikkaan, sulo silmäs pois jos luot, kuolen siihen paikkaan.
Mit' on elo lemmetön?
Yö, mi johti vaivaan.
Lempi päivänpaiste on,
riemun tuoja taivaan.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin, ja kaikkoo talvi tuittupää; sulo taivas siintää, ja pilvet poutii, veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää. Säde vuorten huipuilla illoin valvoo, meri päilyy hohteess' aamukoin; koko luonto riemuiten päivää palvoo, ma omaa Bellaani jumaloin.