"Niinpä älä laske minua luotasi silmänräpäykseksikään, jotta minun voimani siirtyisi sinuun."
"Juuri sen minä estän. Minä pelkään sinun voimaasi — sinä ymmärrät minua."
"Minä ymmärrän, caesar, ja surkuttelen sinua."
"Olkoon niin. Parempi kuin että vihaisit, parempi minulle ja — sinulle."
Tyttö katsoi häntä silmiin ja vavahti.
Mutta hän ei pelännyt tuota miestä.
Valot sammuivat ja leppoisa ilmavirta kantoi kukkien tuoksua leyhytellen rakastavien ympärillä.
Harpun säveleet vaikenivat. Akte otti luutun käteensä. Keisari kyyristyi hänen jalkoihinsa ja laski päänsä hänen helmaansa. Siinä asennossa hän tavallisesti kuunteli lemmittynsä ihania lauluja rakkaudestaan ja kauniista kotimaastaan.