"Kaikki."
"Etkä kosta tovereittesi puolesta?"
"En. Jumala kieltää minua tekemästä sitä."
Tällä välin olivat gallialaiset keskustelleet hiljaa keskenään. Toinen heistä astui nyt Antoniuksen luo ja alkoi jutella hänen kanssaan. Julia ja Lucrezia olivat vetäytyneet majan sisäosiin.
Nero oli voipuneena nopeasta ratsastuksesta istuutunut permannolle seinän viereen. Silloin läheni häntä vaitelias gallialainen:
"Etkö sinä tunne minua, Nero?" kysyi hän hillityin äänin, luoden häneen kylmän katseen.
Nero ravisti päätään.
"En tunne", hän sanoi. "Tiedän vaan olevani sinulle kiitollisuuden velassa. Kun taas olen caesar, olen palkitseva uskollisuutesi."
"Sinä et enään tule caesariksi", vastasi synkästi gallialainen.
"Miksi en? Voimani on suuri niinkauvan kuin elän."