VILLILAMPAITA
Kirj.
Robert Hichens
Suomentanut
Helmi Krohn
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.
I.
Sir Claude Wyverne oli aivan tavallinen, hiukan jörömäinen englantilainen, joka ihaili suuresti turhamaista ja huvitushaluista rouvaansa. Heti naimisiin mentyänsä sai hän kokonaan taipua Lady. Wyvernen tahdon alle. Tämä oli huikentelevainen, vaaleaverinen kaunotar, joka halusi aina vaihtelua, mikä ominaisuus kiusasi suuresti hänen miestänsä, sillä hän oli levollinen ja rauhaa rakastava luonteeltansa. Voidakseen kuitenkin säilyttää vaimonsa rakkauden, koetti hän keksiä aina jotakin uutta tyydyttääkseen hänen halujansa ja oli aina valmis täyttämään hänen vähimmätkin oikkunsa.
Keväällä, juuri kun Sir Claude arveli, että he saisivat asettua pieneen huvilaansa Leicestershireen, lausui Lady Wyverne äkkiä sen toivomuksen, että hän halusi matkustaa Algiereen.
»Caroline Barchester ja hänen karhunsa lähtevät myöskin, Crumpet» [Crumpet, lempinimi, merkitsee oikeastaan pehmeää kakkua], sanoi Lady Wyverne. »Mennään mekin. Minä hankin suosituksen Madagascarin entisen kuningattaren ja Annamin prinssin luo — he ovat Algieressä maanpaossa, niinkuin tiedät — ja me saamme nähdä jotain uutta ja hauskaa. Olen kyllästynyt tavallisiin ihmisiin. Lähdetään tiistaina matkaan. Voimmehan viipyä Parisissa jonkun päivän.»