Nämät kaksi nopeasti toisiaan seuraavat liikkeet paljastivat kerrassaan koko miehen.
Kun Spahin sormet puristautuivat jalokivien ympärille, käsitti Lady Wyverne oman hulluutensa koko laajuudessaan ja hirveä pelon tunne sai vallan hänessä. Koko tämä tapaus oli johtunut vain pienestä oikusta, ja ajatellessaan nyt omaa elämäänsä, josta hän oli ollut niin valmis luopumaan, valtasi hänet sama inhon ja vastenmielisyyden tunne mustaihoisia kohtaan, joka on valkoihoisille useinkin niin kuvaava.
Samassa silmänräpäyksessä kuin tuo mielenmuutos tapahtui hänessä, tunsi Spahikin sen selvästi. Hänen oikea kätensä irrottui Lady Wyvernen ranteesta iskeäkseen myös kiinni jalokivikoristeeseen. Rakastaja hänessä sammui ja rosvo pääsi täydellisesti voitolle.
Molemmin käsin hän raastoi kaulaketjua.
Kallioiden peitossa, tien vasemmalla puolella oli mies seisonut hyvän aikaa pyssy ojossa valmiina laukaisemaan. Hänen oli kuitenkin mahdoton täyttää aikomustaan, sillä outo ja hirvittävä epävarmuus täytti hänen mielensä.
Hän ei voinut päästä selville siitä, kummanko hän halusi ampua, naisenko vai miehen.
Odottaessaan yhtä ääneti ja liikkumattomana kuin kallio, jonka kätkössä hän seisoi, nainen kimposi erilleen Spahista ja Spahin käsi irtaantui naisen kädestä tarttuen jalokiviin kiinni.
Silloin mies tiesi mitä tehdä. Hän astui hiljaa lähemmäksi ja tähtäsi pyssynsä Spahia kohti.
Mutta ennenkuin hän ennätti laukaista, hyökkäsi Spahin kimppuun olento, jonka vihreä puku loisti kuutamossa. Kädet, jotka olivat takertuneet kaulakoristeeseen kiinni, mursivat ketjun poikki samassa kuin mies itse vaipui tielle tikari hartioittensa välissä.
»Allah! Allah! Allah!»