»Minä kannan rouvan. Mutta parasta on mennä hiukan alemmaksi. Vesi on tällä kohdalla kovin syvää.»
He astuivat hitaasti epätasaisella maalla puunrunkojen lomissa. Lady Wyverne katseli entistä tarkemmin seuralaistansa. Hän oli aivan nuori ja hento. Sitten hän loi katseensa vuolaaseen virtaan.
»Ette te jaksa kantaa minua joen poikki», sanoi hän hetken kuluttua.
»Kyllä, rouva. Ja jos te putoattekin veteen, niin ette te huku.»
Lady Wyvernen täytyi nauraa pojan huolettomuudelle, mutta hänen vastauksensa ei silti rauhoittanut häntä.
»Onko vielä pitkältä — kahlauspaikalle?» kysyi hän.
»Tuolla se on, missä aprikoosipuu on taipunut veden yli, rouva.»
Poika osoitti kädellään. Samassa ilmestyi puun juurelle olento, joka jäi siihen liikkumattomana seisomaan.
»Tuolla on Benchaalal!» sanoi opas.
»Benchaalal? Kuka se on?»