»Hyvä, hyvä! Näkemiin asti, herra!»
»Näkemiin.»
Sir Claude katosi pimeyteen. Ravintoloitsijatar seisoi viinipuun alla katsellen hänen jälkeensä.
»Mikähän häntä vaivaa?» tuumi hän itsekseen.
Hän oli huomannut, että vieraassa oli tapahtunut jokin muutos heidän keskustellessaan yhdessä, että hänen levollinen ja tyytyväinen ilmeensä oli vaihtunut rauhattomuudeksi ja tuskaksi.
»Mikä tuota herraa vaivaa?» kysyi hän jälleen itseltään.
Erämaan lakeudelta puhaltava tuuli yltyi liikuttaen entistä vinhemmin viinipuun lehviä hänen päänsä yläpuolella ja lampun liekki lepatti rauhattomasti.
Suolavuoren takaa alkoi hitaasti kohota kalpea valo, joka ennusti kuun nousua.
VIII.
Sir Claude kulki pimeässä kylää kohti. Astuessansa pehmeällä ja kuivalla hiekkamaalla hän tuumiskeli parisilaisen astrologin ennustusta ja hän oli näkevinhän edessään nuo punaisella musteella kirjoitetut rivit: