»Niinkuin haluatte. Pysyykö herra sanassaan?»
»Loruja!»
»Tietysti herra pitää sanansa. Kaikki englantilaiset pitävät minkä he kerran lupaavat. Englantilaiset ovat jalo kansa.»
»En minä ole luvannut teille sata frangia, mutta—»
»Mutta mitä, herra?»
»Minä en voi saada tuota junkkaria lahjotuksi», tuumi Sir Claude. Mutta sitten hänet valtasi jälleen kiihkeä halu saada tietää, oliko Ahmed ja Spahi, tuo Benchaalal, lyöttäytyneet yhteen toimittaakseen hänet pois tieltä.
»Maksaisin vaikka kaksikin sataa frangia, jos saisin käsiini luotettavan miehen, sellaisen, joka ei koskaan valhettelisi eikä tekisi minulle ikäviä kepposia», sanoi Sir Claude melkein vasten tahtoaan.
Ahmedin silmät alkoivat loistaa. Ahneuden liekki syttyi niissä. Mutta hän oli viekas, ja vastasi vain huolettomasti:
»Hyvällä isännällä on hyvä palvelijakin.»
»Entäs Benchaalal? Onko hän hyvä isäntä?» kysyi Sir Claude.