Sitten hän koetti rohkaista mieltänsä, katseli kallioseinää, joka kohosi aivan heidän edessään ja koetti mielessään kuvitella kodikasta ravintolaa, mukavaa vuodetta sekä sikeää, pitkää unta, joka häntä siellä odotti. Ja sitten hänen ajatuksensa kiintyivät Kittyyn. Pian hän saisi nähdä hänet. Hän kuvitteli mielessään, miten hän hiipisi hänen huoneeseensa varjostaen kynttilää kädellään ja katselisi ihailevin silmin hänen kauniita muotojaan, hienoja kasvojaan ja vaaleata tukkaansa, joka valui valloillaan päänalukselle.
Sir Claude ojensi pitkiä jalkojaan taaksepäin ja uhutti kantapäillään väsynyttä muulia. Eläin parka, joka kauan aikaa oli vain laahautunut eteenpäin, alkoi äkkiä hermostuneesti ravata ja sivuutti Ahmedin, joka näytti nukkuvan vaippaansa kääriytyneenä, kasvot hupussa hilkan alla. Mutta ravia kesti vain silmänräpäyksen ajan. Eläin oli melkein yhtä väsynyt kuin ratsastajakin ja alkoi jälleen hiljalleen astua.
Kun Sir Claude kulki Ahmedin ohitse, tirkisti tämän toinen silmä terävästi päähineen alta esille, ja kun toisen muuli hiljensi vauhtiaan, ojentautui opas satulassaan suoraksi ja oli heräävinään unesta. Hänellä oli tikari vaipan alla piilossa ja nyt hän tarttui siihen tarkastellen kiinteästi edellä kulkevan muulin takajalkoja. Hän tahtoi päästä El-Akbaraan ennen Sir Claudea, ja hän tuumi nyt mielessään miten hän voisi sen tehdä herättämättä toisen epäilystä. Häntä hermostutti, melkeinpä suututti se seikka, ettei hänen ollut onnistunut saada Sir Claudelta niitä sataa frangia, joita hän olisi halunnut. Hän tiesi, ettei hän saisi niitä häneltä jälkeenpäin, ja hän vihasi Sir Claudea niinkuin arabialainen vihaa miestä, joka saa hänet petkutetuksi. Hän veti veitsensä pukinnahkaisesta tupesta esille, laskeutui hiljaa muulin selästä maahan ja lähestyi Sir Claudea pitäen tätä tarkasti silmällä. Hän ei ryhtynyt heti paikalla työhön, vaan astui pari kolme minuuttia muulin jäljessä niin ääneti kuin aave, kunnes hän oli varma siitä, että hän saattoi huomaamatta suorittaa aikeensa. Sitten hän astui kumarassa eteenpäin aikoen iskeä veitsellään haavan elukan karvaisiin jalkoihin heti kun ne olisivat kyllin lähellä häntä.
»Ahmed!»
Sir Claude oli kääntynyt taakseen.
»Ahmed! Mitä p —»
»Seis, herra! Muulin kengässä on kivi. Annas kun otan sen pois.»
Sir Claude pysähtyi. Heti paikalla arabialainen nosti muulin toisen jalan maasta ja oli poistavinaan veitsellään siitä kiven, jonka hän äkkiä sieppasi tieltä käteensä ja viskasi syrjään.
»Muuli ontui, herra. Kas näin!»
Levollisesti hän pisti jälleen veitsen tuppeensa.