»Milloin?»
»Ratsastin läpi yön. Saavuin perille aamun koitteessa.»
»En kuullut muulien kopinaa.»
Lady Wyverne koetti puhua luonnollisesti ja luuli myös onnistuvansa yrityksessään. Mutta hänen silmänsä tarkastivat lakkaamatta Sir Clauden kasvoja.
»Sinä nukuit kai niin sikeästi», sanoi Sir Claude.
»Niin, varmaan minä nukuin sikeästi.»
»Mennään aamiaiselle», sanoi Sir Claude.
Hän ei siis ollut käynyt hänen huoneessaan! Lady Wyverne tunsi tavatonta helpoitusta. Hän astui lähemmäksi miestään aikoen suudella häntä. Mutta Sir Claude sattui kääntymään pois juuri samassa ja siirsi lähemmäksi pöytää korituolit, joita he aina käyttivät syödessään aamiaista verannalla. Hän ei varmaankaan huomannut vaimonsa liikettä. Vai eikö hän olisi tahtonut huomata —?
Sir Claude kumartui nyt kaidepuun yli ja pyysi kovalla äänellä aamiaista.
»Oletko väsynyt?» kysyi Lady Wyverne.