Lady Wyverne katsoi kelloaan. Se oli kahdeksan. Hän nousi ja pyysi kuumaa vettä.
Arabialainen palvelija laski vesikannun hänen ovensa ulkopuolelle kolkuttaen äänekkäästi. Kun hän oli poistunut, avasi Lady Wyverne oven ja nosti kannun huoneeseen. Hänen miehensä ovi oli suljettu. Oliko hän hotellissa, vai oliko hän, nähdessään vaimonsa huoneen olevan tyhjän, mennyt ulos häntä etsimään?
Lady Wyverne tuumi lakkaamatta. Hän olisi tahtonut päästä asiasta selville.
Puettuaan ylleen hän kokosi kaiken mielenmalttinsa, avasi verannan oven ja astui ulos. Samassa hänen miehensä tuli myös ulos huoneestaan.
»Crumpet!» huudahti Lady Wyverne.
Hänen hämmästyksensä oli aivan luonnollinen. Hän oli todellakin aivan ihmeissään. Hän tarttui kaidepuuhun kiinni ja nojasi siihen.
»Oletko sinä jo kotona?»
»Olen», vastasi Sir Claude.
»Mutta sinähän aioit viettää yötä ulkona! Missä se olikaan? Jossain, missä on gaselleja.»
»Niin. Mutta ravintola oli niin likainen, että palasin takaisin.»