Mutta tietysti hän oli väsynyt valvottuaan kaiken yötä.
Lady Wyverne kirjoitti koko aamun tai oli kirjoittavinaan kirjeitä. Toisen aamiaisen hän söi yksin. Sir Claude oli mennyt lepäämään huoneeseensa ja sanonut, ettei häntä saisi häiritä. Iltapuolella hän istui yksin verannalla lukien romaania. Hän ei ollut nähnyt Benchaalalia uudelleen. Mutta Ahmed oli astunut tietä myöten kylään päin. Puoli kahden tienoissa hän palasi takaisin, ja silloin Sir Claudekin tuli ulos huoneestaan metsästyspukimissaan.
»Oletko nukkunut hyvin?» kysyi Lady Wyverne.
»Kiitos kyllä», hän vastasi. »Olen virkeä kuin pelimanni.»
»Joko te nyt lähdette?
»Kyllä, jos Ahmed on saanut kaikki vain kuntoon.»
»Minä tulen alas katsomaan teidän lähtöänne.»
»Älä vaivaudu. Näethän sinä meidät täältä ylhäältäkin.»
»Milloin tulet huomenna takaisin?»
»En osaa sanoa. Riippuu aivan metsästysonnesta. Minä nukun ensin ja lähden sitten aamun koittaessa metsästämään.»