»Todellako?»
Muuta ei Sir Claude vastannut, mutta se ilmaisi Lady Wyvernelle jo kyllin selvästi, että hänen oli mahdoton jatkaa.
Sir Claude ei voisi kuitenkaan häntä ymmärtää. Ja hän vakuutti itselleen, ettei hänen miehensä tiennyt mitään, ei edes epäillyt mitään. Hulluhan hän olisi, jos hän ilmaisisi itsensä. Crumpet ei nähnyt mitään muuta kuin mitä toiset hänelle näyttivät. Kaikki oli niinkuin pitikin olla. Hänen omat tyhmät hermonsa olivat vain luulotelleet hänelle, että Crumpet kerrankin olisi osannut olla viekas, pitää häntä pilkkanaan ja panna hänet koetukselle.
»No niin, mitä aiot siis tänään tehdä?» sanoi Lady Wyverne äkkiä kohoten tuoliltaan.
»Minä lähden tiedustelemaan telttaa, jonka otan metsästysretkelle mukaan.»
»Sinä siis lähdet metsästämään?»
»Kyllä», vastasi sir Claude, »minä lähden.»
»Hyvä. Minä menen kirjoittamaan kirjeitä.»
Lady Wyverne läksi huoneeseensa. Päästyään ylös hän kuuli miehensä astuvan raskain askelin portaita alas.
Ja hänestä tuntui askelten ääni tavallista raskaammalta.