XI.
Palmupuitten alla, lähellä punaista kylää oli kiivas kohtaus sattunut Benchaalalin ja Ahmedin välillä. Opas oli Spahin kätyri ja hänelle oli luvattu määrätty rahasumma, jos hän saisi Sir Clauden jäämään yöksi suolavuoristoon.
Benchaalal kieltäytyi nyt maksamasta tätä summaa. Sir Clauden ja oppaan äkillinen takaisintulo oli suututtanut Spahia, vaikka hän ei päästänytkään harmiansa ilmi jokirannassa aamun koittaessa. Hän tiesi kuinka häilyvät sellaisten naisten tunteet olivat kuin Lady Wyvernen; sellaisten oikullisten, helposti loukkaantuvien, vaihtelevien olentojen, jotka riippuivat kokonaan hermoistansa. Hellävaroen ja viisaasti hän oli kutonut hänen ympärilleen erikoisen ilmakehän, jossa hän itse seisoi vasten erämaan salaperäistä, romantillista taustaa. Tänään hän oli nähnyt hänet vain vilahdukselta. Hänen ei oikeastaan tehnytkään mieli nyt tavata häntä. Yöllä he olivat tutustuneet toisiinsa, yöllä tuo tuttavuus oli edelleen lujittunut. Korkeat kukkulat olivat heittäneet heidän ylitsensä synkät varjonsa ja kuu oli hopeisella valollaan valaissut heitä. Joki oli laulanut heille ja erämaan tuuli oli kosketellut heitä väräjävillä sormillaan.
Valkoihoinen nainen oli tullut lumotuksi.
Aluksi hän oli käyttäytynyt aivan kuin pahanilkinen lapsi, joka koettaa katkoa kapalonsa. Mutta hän oli vaalinut häntä, kunnes lapsi hänessä ja kaikki sen pahankurisuus oli vaihtunut uteliaaksi naiseksi; vähitellen utelias nainen oli muuttunut uneksivaksi, kunnes ihmettely sai hänessä vallan. Yhden ainoan kerran Spahi oli tahallaan näyttäytynyt myös päivän valossa osoittaakseen hänelle suurta ruumiillista voimaansa, taitavuuttansa ja hurjuuttansa, joka oli melkein yhtä häikäisevä kuin auringonpaiste. Ja sitten hän oli jälleen kadonnut ja ilmestynyt vasta yön pimeydessä.
Ja valkoihoinen nainen oli tahdottomasti seurannut hänen viekoitustaan niinkuin tyttö ritari Siniparran sadussa, ja nyt hän seisoi jo sen huoneen oven takana, jonne hänellä ei ollut lupa astua.
Tämän kauniin kudoksen, jonka Spahi oli niin suurella huolella kyhännyt kokoon, olivat muulit kavioillaan polkeneet rikki.
Ja Benchaalal kirosi Ahmedia eikä luvannut maksaa hänelle penniäkään luvatusta summasta.
Lady Wyvernen pelko oli pilannut kaikki. Siitä Spahi oli varma. Sen nöyryytyksen jälkeen, jonka hän sai kokea jokirannassa kyyristyessään viitan alle piiloon, oli hän varmaan herännyt unestaan. Se oli aivan varma. Todellisuuden rautainen vasara oli murskannut mielikuvittelun. Nyt Spahi ei ollut enää varma hänestä.
Hän oli harmistunut, ja hänen vihansa purkautui Ahmedin yli arabialaisen täydellä vimmalla.