»Enpä tiedä sentään, tokko vielä huolin panna maata», tuumi Sir Claude.
»Jospa polttaisin ensin —»
»Ei, ei; mene nukkumaan. Sinun silmäsi ovat aivan uniset. Tulehan,
Crumpet!»
Lady Wyverne katosi huoneesta miehensä seuraamana.
Spahi katsoi heidän jälkeensä, nousi pöydästä, sytytti paperossin ja laskeutui pienelle kivitetylle pihalle verannan ulkopuolelle. Hän nojautui pylvästä vastaan ja seisoi siinä aivan liikkumattomana katsellen lehtikujaa, jonka keskellä valkoinen tie kulki kiemurrellen rotkon varjojen pimennoksessa erämaata kohti.
III.
Sir Claude pani tietysti maata. Hän totteli aina vaimoansa. Lady Wyverne kääri hänet peitteeseen ja heti kun hän kuuli miehensä tutun kuorsauksen, läksi hän verannalle, jonka juurella nuori Spahi seisoi. Tämä kuuli Lady Wyvernen hameen kahinan illan hiljaisuudessa, ja hän hymyili. Loistavat tähdet välkkyivät taivaalla, ja kuu valaisi tietä, joka kiemurteli rotkon halki Saharaa kohti. Hotellissa emäntä, hänen perheensä ja palvelijat olivat aterioimassa. Ei kukaan ollut lähitienoilla. Hetken kuluttua Spahi astui pylvään luota aitauksen viereen, joka eroitti pienen, kivitetyn ravintolapihan tiestä. Hän nojasi selkänsä sitä vasten ja käänsi kasvonsa verandaa kohti, katsomatta sinne kuitenkaan. Seisoessaan siinä liikkumatta hän näytti ikäänkuin vajonneen unelmiin. Lady Wyverne katseli häntä uteliaasti. Hänen laaja, valkea turbaaninsa näytti hänen mielestään kuutamossa aavemaiselta. Miksikä hän seisoi siinä aivan liikkumatta? Mitähän hän ajatteli? Tämä paikka, joka erosi niin kerrassaan kaikesta, mitä hän ennen oli nähnyt, saattoi hänet ymmälle. Tuo liikkumaton mies saattoi hänet myöskin ymmälle. Ja tämä afrikalainen, hiljainen yö, suuren erämaan läheisyys, jossa tuo mies, joka seisoi aivan kuin kuvapatsas hänen vieressään, oli syntynyt ja kasvanut ja jonne hän aikoi jälleen palata, kahlehti kokonaan hänen kevyen mielensä. Hän tunsi miltei pelkoa. Ja kun nainen alkaa pelätä, niin hänen mielikuvituksellaan ei ole enää rajoja. Lady Wyvernen mielikuvitus oli vienyt hänet jo hyvin kauaksi, kun äkkiä omituinen ääni hämmästytti häntä ja veti hänen huomionsa puoleensa.
Se oli laulava tai pikemmin hyräilevä ääni, pehmeä, kimakka miltei poikamainen ääni. Mistä se tuli?
Näkyvillä ei ollut ketään muuta kuin nuori Spahi, eikä Lady Wyvernen mieleen aluksi voinut juolahtaakaan, että tuo ääni saattoi lähteä miehen suusta. Hän kuunteli, nojautuen kaidepuun yli. Ääni kuului lakkaamatta, kunnes se hänen mielestään suli yön kanssa yhteen, ikäänkuin se olisi ollut yön ääni, joka kajahti tässä vuoristoyksinäisyydessä hiekka-aavikon partaalla. Ääni oli ruma, mutta sittenkin se veti häntä puoleensa. Jos hän olisi puhunut siitä jollekin, niin hän epäilemättä olisi sanonut sitä loihdituksi. Hän ei ollut koskaan kuullut mitään senkaltaista. Lopulta tuo laulu alkoi kiusata häntä, ärsyttää hänen hermojaan, tehdä hänet rauhattomaksi. Hän veti käsivartensa pois kaidepuulta. Kuka lauloi? Hän koetti kuulostaa, mistäpäin ääni tuli, ja silloin hänelle selvisi, että se kajahti siltä taholta, missä Spahi seisoi. Hänkö se todellakin lauloi? Oliko tuo muka serenaadi?
Lady Wyverne hymyili. Hänen turhamaisuutensa oli herännyt. Hänen liikkuessaan Spahi liikahti myöskin. Hän astui hitaasti pienen pihan poikki, nosti päänsä verandaa kohti, jotta Lady Wyverne saattoi nähdä hänen kasvonsa ja liikkuvat huulensa. Hän se lauloi, ja nyt, aivan peittelemättä hän lauloi hänelle.
Siitä saakka kuin Lady Wyverne oli päässyt ulos maailmaan oli hän tottunut ihailuun, vieläpä jumaloimiseen — sellaiseen jumaloimiseen, jota nykyajan miehet kykenevät osoittamaan kauniille naiselle. Mutta tämä omituinen, kimakka afrikalainen serenaadi oli hänelle jotain aivan uutta. Nuo rohkeat tummat kasvot, jotka kuun valossa olivat kääntyneet häneen ja tuo lapsellinen ääni, joka pulpahti esiin hänen huuliltaan, ne kiihoittivat hänen hermojaan, jotka alituisesti etsivät uutta ajanviettoa. Tietämättään hän hymyili Spahille. Tämä lakkasi heti laulamasta ja hymyili myös vuorossaan. Sitten hän alkoi puhua Lady Wyvernen kanssa, ikäänkuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia.