BERTHA. Mutta minullehan te sen kumminkin — —
JUNG. Olen ajatellut häntä, jonka jätän tänne kun matkustan.
Runottareni.
AMELIE (Lundströmille, joka on noussut). Niinkuin jo sanoin, kaikessa yksinkertaisuudessa vaan, että nuoriso saisi vähän tanssia. No, täytyykö kamreerin siis lähteä?
LUNDSTRÖM. On jo virastoaika valitettavasti. (Kumartaa.) Hyvät naiset, hyvät herrat! Näkemiin!
AMELIE. No, terve tuloa sitten huomenna, terve tuloa!
LUNDSTRÖM (tapaa tampuurin ovessa Hamarin). Ah, herra insinööri! Juuri parhaiksi kahville, hehe!
VIIDES KOHTAUS.
EDELLISET (paitsi Lundström). HAMARI.
HAMARI (noin 30 vuoden vanha. Reippaan ja terveen näköinen). Päivää anoppi ja kaikki tyyni!
AMELIE (pistävästi). Kas vävypoikani! Sepä harvinainen vieras!