(Jatketaan hiljaa.)
VILANDER (seisallaan senaattorin vieressä). Eikö veli senaattori ole siitä kuullut? Me nauroimme sille jutulle että olimme tukehtua. Se oli kahden aikana yöllä. Porttieeri näki ystävämme kuinka hän hiipi korridoorissa kuin mikähän valkoinen haahmu. Hahaha, hassu juttu, hahaha!
SENAATTORI (hymyillen). Kyllä minä vähän muistan kuulleeni.
VILANDER. Lundström sen tuntee paremmin. — Tuleppas tänne, Lundström.
Kerroppas veli senaattorille tuosta yöllisestä kohtauksesta Grand
Hotellissa — sinä tiedät.
LUNDSTRÖM. Jos herra senaattori suvaitsee, niin — —
(Istuutuu heidän pöytäänsä. Puhutaan hiljaa ja salaperäisesti.
Molemmat nuoret herrat ovat lähestyneet pöytää).
KAMARINEUVOKSETAR. Ja mieheni sanoo että herrassöötinki Käellä on suuri tulevaisuus. Hän on tarmokas ja kunnianhimoinen ja säntillinen.
PAROONITAR. Hahaha! Niin, säntillinen! Hän tanssiikin niin vakavasti kun hän laskisi askeleitaan ettei tulisi liian monta eikä liian vähän. (Nauraa.) Pardon Amelie, kultaseni! Mutta emmekö mene saliin, se on aina niin hauskaa nähdä nuorta iloista väkeä.
KAMARINEUVOKSETAR (nousee). Niin, menemme.
AMELIE (samoin). Saanko tarjota käsivarteni tädille.