MIILI. Ei, sinä olet koko illan ollut niin kummallinen ja se näyttää siltä kuin tahtoisit minun seuraani karttaa. Mitä minä olen sinulle tehnyt, Yrjö?
KÄKI. Mutta en suinkaan nyt tässä kaikkien nähden voi ruveta sinua hyväilemään kun kihlaus ei vielä ole julistettukaan. Sehän näyttäisi omituiselta.
MIILI. No, sehän kumminkin tapahtuu aivan heti. Ja mikä salaisuus se sitä paitsi enää on — tietäväthän sen jo kaikki. Mutta minä olen ruvennut miettimään jotain.
KÄKI. No, mitä se nyt sitten olisi?
MIILI. Kuule, rakastatko sinä minua oikeastaan, Yrjö?
KÄKI. No, kaikkea nyt! Olenhan minä pyytänyt sinua vaimokseni.
MIILI. Niin — mutta jos sinä olisit minuun kyllästynyt?
KÄKI. Mistä syystä minä olisin sen tehnyt?
MIILI. En tiedä. Kun minä olen niin lapsellinen — — Minä olen saanut niin kummallisen aavistuksen — — En, en voi siitä puhua.
KÄKI. No, puhu nyt vaan.