JUNG. Rouva Bertha — — en tiedä — — uskallanko — —
BERTHA (korjaa pääkoristettaan). Tuo kukkakin tuossa tukassa niin vaivaa minua. Se on varmaan rautalanka, joka — —
JUNG. Minä autan — minä autan — jos saan luvan — —
BERTHA. Niin, jos olisitte niin kiltti. Mutta hiljaa — hiljaa — —
JUNG. Tälläkö tavalla? Kas niin — odottakaa — —
BERTHA. Ai, ai, se pistää — se pistää — —
JUNG. Eikö nyt ole parempi — —?
BERTHA. Ehkä — en tiedä —
(Hän lähenee niinkuin vahingossa Jungia.)
JUNG (ottaa häntä äkkiä vyötäisiltä ja suutelee häntä rajusti). Bertha,
Bertha, seuraa minua Italiaan!