VILANDER. Niin, oletko semmoista ennen kuullut? Oma vaimoni! Niin, kaikkea tässä saa kokeakin! Mutta mitä muka hän sitten on olevinaan oikeastaan? Ihminen kuin minäkin — yhtä hassahtava. Ei, minun pitää päästä hänen puheille — se ei auta. Aivan tässä paikassa. Minä — —
(Aikoo nousta.)
MIILI. No no pappa, istu nyt rauhassa ja kuule mitä Niilolla on sinulle puhuttavaa. Ainahan te ennen niin hyvin olette tulleet toimeen keskenänne.
VILANDER (vaipuu taas kokoon). No, puhu nyt sitten, puhu — kun vaan pääsen sitä kuulemasta.
VIIDES KOHTAUS.
EDELLISET, FIINA sitten KISÄLLI.
FIINA (tampuurin ovesta). Täällä on eräs herra, joka tahtoisi puhutella assessoria.
VILANDER. En minä ota vastaan ketään. Minkänäköinen herra se on?
FIINA. Siistinnäköinen vanhempi mies. Puhuu kimakalla äänellä.
VILANDER. Kimakalla äänellä? No, antaa hänen tulla sitten.