MIILI. Kiitos, minua ei vaivaa mikään. Istu alas!
KÄKI. Kiitoksia — minä nyt en oikein jouda — — Virasto — —
MIILI (paussi). Sinulla on jotain sanomista, eikö niin?
KÄKI (rykii ja suoristaa itseään). Niin, kyllä minulla on Miilille sanomista. Toivon ettei Miili pane pahakseen, asia on minulle tärkeä — minä olen varaton mies — ei ole minulla muuta kuin tulevaisuuteni — sitä minun pitää ensimäiseksi ajatella. Jos Miili suvaitsee, niin minä — —
MIILI. Miks' et sano minua sinuksi niinkuin ennen, vaan Miiliksi?
KÄKI (koettaa hymyillä). No, sen vuoksi — kun se minun mielestäni sopii paremmin tähän meidän nykyiseen asemaan. Minun täytyy vakuuttaa Miilille, etten tätä askelta ota ilman surua. Mutta minä olen vakavasti miettinyt asiata kaikin puolin ja omatuntoni sanoo, ett'en muulla tavalla voi toimia.
MIILI. No, mitä se sinun — anteeksi Yrjön — omatunto sitten sanoo?
Annahan kuulla.
KÄKI. Se sanoo — se sanoo — Niin — kyllä se tuntuu minusta hyvin vaikealta sitä sanoa — —
(Pyyhkii otsansa.)
MIILI. Ehkä minä sitten autan herra Yrjöä tielle.