AMELIE. Te tiedätte siis — —?
HAMARI. Ehkä kollationeerataan. (Ottaa taskustaan kirjeen.) Luenko?
AMELIE. Olkaa hyvä!
HAMARI (lukee). »Minä seuraan sydämeni ääntä. Kun luet tämän niin olen matkalla Italiaan runoilija Jungin kanssa. Terveisiä! Bertha.» — Onko se oikein?
AMELIE. Oikein on. Ja mitä te nyt aijotte tehdä?
HAMARI. En mitään.
VILANDER. Mitä? Onko Bertha karannut? Mun oma lapseni! No, se vielä puuttui!
AMELIE. Teidän velvollisuutenne on matkustaa hänen perästään ja tuoda hänet kotiin.
HAMARI. Ei pistä päähänikään. Uskallan nimittäin epäillä onko se minun velvollisuuteni ollenkaan. Ja sitä paitsi olen vähän herkkusuu vississä suhteessa — en tahdo mielelläni syödä omenaa, johon toinen jo on hampaansa iskenyt.
AMELIE. Te välitätte siis vähät skandaalista? Te annatte heidän mennä?
Niinkö?