(Palvelijatar tekee niin).
KEKKONEN (riisuen): Niin, katsokaas, ensimäiseen junaan emme voineet ajatellakaan että pääsisimme, lumipyry kun teki meille semmoiset kepposet ja vaikka Polle parka ponnistelikin voimiaan viimeiseen saakka, niin tulimme sittenkin asemalle vasta kun toinen juna oli lähdössä ja pyyhkäisi aivan juuri nokkiemme edessä, ja ota sitä sitten hännästä kiinni. Hm! (Sivukatse Viiviin) Niin no, jos herra sitten on hyvä ja sanoo teidän rengille että hän toimittaa Pollen talliin ja antaa sille oikeen kukkurakopan kauraa, sillä kyllä on poika poloinen tänään saanut reistailla ja rimpuella että oikein sydäntä särkee kun sitä — (Kun kyyppäri auttaa häntä) Kiitoksia, kiitoksia, se on liian paljon vaivaa —! (Viiville) Mutta mitä minun vielä piti sanomankaan —? Niin, että emmeköhän samassa tilaa vähän ruokaa? Biffipaisti olisi mainion lämmittävää näin kylmästä tultua, jos —
VIIVI. Ei minun ole nälkä.
KEKKONEN. No, ei minunkaan sitten, ei minunkaan. (Kyyppärille) Niin ei tarvitse mitään. Mutta jos nyt herra sitten vaan on niin hyvä ja toimittaa tuota Pollelle, niin —
KYYPPÄRI. Heti paikalla. (Mennessään) Lystikäs herrasmies, tuo!
VIIVI (kävelee edestakaisin): Oiss, että tälle matkalle ollenkaan tulin! Oiss!
KEKKONEN. No, no, ei pidä olla pahalla tuulella, ei pidä olla pahalla tuulella, neiti Viivi. Onko tuo nyt sitten niin suuri onnettomuus, ett'ette enää päässyt sisään tuonne hovineuvokseen, vaikka niin soitimme ja koputimme! Ottavathan muutkin naiset kortteeria ravintoloissa ja huomennahan te jo hyvissä ajoissa voitte tavata sukulaisianne ja makeasti nauraa heidän kanssaan koko jutulle. Minusta tämä vaan on ollut niin hemmetin lysti matka ettei —
VIIVI. Ja mikä ravintola tämä sitten lieneekään? Uskaltaakohan tässä edes ummistaa silmänsä yöksi?
KEKKONEN. Hieno paikka, hieno paikkahan tämä on. Tuskin piispallakaan on paremmat mööpelit. Ja lupasinhan minä mammalle, teidän kunnioitettavalle mammalle, että kyllä minä pidän huolta neiti Viivistä ettei mitään — Niin, teidän mammanne kehotuksestahan se onkin kun nyt ensimäisen kerran olen täällä Helsingin suuressa kaupungissa. »Hyvä kanttori», hän sanoi, kun nimittäin kerroin hänelle että koetteeksi lystin vuoksi olin hakenut hoitajan paikan tässä vasta perustetussa Uudessa vieraskodissa. »Hyvä kanttori», hän sanoi, »ei ne paperit paljon paina, teidän pitää kaikin mokomin mennä kumartamaan, sillä jos ette itse tule Helsinkiin, niin ajattelevat herrat siellä että ehkä te vaan pilallanne olette jättänyt sisään hakemuksenne, koska ette persoonallisesti ole käynyt heitä puhuttelemassa». Niin hän puhui. Eikö niin?
VIIVI (kärsimättömästi): Kyllä —