Sali pienemmässä ravintolassa. Ovi perällä sekä molemmin puolin. Jokseenkin siistit huonekalut. Punakupuinen kattolamppu, josta hämäränlainen valo leviää huoneesen. Aika keskellä yötä.
ENSIMÄINEN KOHTAUS
Albert, Selma ja Salmela (istuvat oikealla puolella [näyttämöltä katsoen] pöydän ympärillä, jossa on kahvineuvot likööreineen. Heillä on päällysvaatteet yllä ja heidän puvuistaan näkee että he tulevat jostakin hienommasta tilaisuudesta).
SALMELA (kohottaen lasinsa): Neiti Selma, saanko luvan? Olkaa nyt niin hyvä!
SELMA (nauraen): Ei, ei, en minä enää, johan minä otin yhden. En pääse kotiin sitten.
ALBERT (haukotellen): Ota pois vaan kun sinulla kerran on kunnia olla viftillä rakkaan veljesi ja tuon toisen tyhjäntoimittajan kanssa. Maljanne!
(Juo pohjaan).
SELMA. Niin, mitähän pappa sanoisi, mitä ihmeessä hän sanoisi, jos hän tietäisi että minä tässä keskellä yötä —! (Maistaa lasistaan) Ai, ai, kun se on imelätä! Kyll'on hyvää tämmöinen avekki!
SALMELA. Te maistatte niin vähän. Onko teillä kahvia? Ehkä saan tarjota —?
SELMA. Kiitoksia, minulla on vielä. Mutta muista nyt Abbe, ei hiiskahdusta, ei pienintäkään viittausta kellenkään siitä että minä tällä tapaa olen antanut itseäni narrata, sillä —