SELMA. Niin, kuule kyllä se kumminkin on jotain tuommoinen rakastunut mies. Semmoinen voima ja semmoiset tunteet! Ja kun ajattelen että minä tämmöinen tyttöletukka, pienimmälläkin nyrpeydelläni saan tuon vahvan miehen masentuneeksi kuin märkä lapanen ja taas yhdellä ainoalla katseella loistamaan kuin —
VIIVI. Ai ai, onko sinusta tullut koketti?
SELMA. Ei suinkaan, mutta vaan välistä huvittaa minua koettaa valtaani. Ja kyllähän minä saan häntä narratuksi vaikka mihin. Kuulepas — mutta se on syvä salaisuus — voitko ajatella että kun tulimme Françaisesta eilen kl. 1 aikana, niin menimme vielä Eero — niin minä sanon häntä vaan Eeroksi, vaikka emme vielä ole lähemmin tuttuja — niin menimme me, Eero, Abbe ja minä ravintoaan juomaan kahvia avekin kanssa.
VIIVI. Ravintolaan keskellä yötä! Mutta sehän oli —!
SELMA. Hyvin sopimatonta, niin. Ja se oli minun kehotuksestani. Ja et voi uskoa kuinka tuo kaikki oli salaperäistä ja mystillistä ja kuinka nuo Hotel Nationalin avekit olivat mainion —
VIIVI (säpsähtää): Hotel National!
SELMA. Niin, tunnetko sinä sen hotellin? Se on pienempi hotelli tässä läheisyydessä.
VIIVI. En suinkaan — mistä minä — No, mutta kuulehan nyt, milloinkahan nyt oikeastaan saisin nähdä tuon sinun Eerosi? Ymmärrät kai että olen tavattoman —
SELMA. Milloinka saisit häntä nähdä. Kuule, hän tulee kohta hakemaan minua luistinradalle, niin silloin —. Mutta herra jee! tässä minä vaan itsestäni rupatan — pitihän meidän tuota kangastasi — Missä on avain? Annappa tänne, niin —
VIIVI. Niin, katsotaan vaan. (Rupeaa aukaisemaan kapsäkkiä) Se onkin tässä aivan ylimmäisenä —