SELMA (hämillään): Minäkö?
VIIVI. Niin, tunnusta vaan. Kyllähän sen näkee että jotain sinulle —
SELMA. Huomaako sitä todellakin?
VIIVI. Vai niin, sinä siis todenteolla olet —?
SELMA. Ei ei, en minä vielä, mutta —
VIIVI. Mutta ei se kaukana olekaan.
SELMA (salaperäisesti): Niinkö? Niin no, meidän kesken sanottuna, niin kyllä luulen että se kohta tulee tapahtumaan. Mutta Herran nimessä, et saa siitä kellenkään virkata! Pappakin on sitä niin vastaan etten tiedä kuinka hänen kanssaan vehkeillä että —
VIIVI. Onnittelen, onnittelen vaan! No, kuka se sitten tuo —?
SELMA. Se on Eero, Abben hyvä ystävä, josta välistä olen sinulle kirjoittanut. Mutta pappa ei tahdo hänestä kuullakaan, hänellä kun ei ole mitään vakinaista. Sillä hän on vaan henkivakuutusagentti, poika parka. Mutta jos tietäisit kuinka hän on kaunis. Ja kuinka hänellä on uskolliset silmät! Ja sitten hän on niin rakastunut.
VIIVI. No, sehän on luonnollista —