(Menee oikealle).
ALBERT. Minä en myöskään tahdo häiritä —. (Mennessään vasemmalle)
Vanhan piian näköiseksi on käynyt.
NELJÄS KOHTAUS
Selma. Viivi.
SELMA. No, annapas nyt minun oikein katsella sinua. Sinä näytät niin totiselta. Et ole oikein hyvällä tuulella. Onko sinulle mitään tapahtunut matkalla, vai —?
VIIVI. Tapahtunut! Ei suinkaan. Mitä minulle —?
SELMA. Mutta ehkä olet rakastunut? Ehkä jo kihloissakin? Niin, niin, olenhan kuullut kerrottavankin jotain sinnepäin, että siellä maalla yksi ja toinen on sinua hakkaillut, vaikk'et sinä vielä —
VIIVI. Loruja vaan. Ei siinä ole perää.
SELMA. Niin, sinä oletkin aina ollut noin vähän jäykkä ja vaativainen — ylpeä, niinkuin sanotaan, hahaha — niin ettei sinulle tavalliset tarjoomukset juuri —
VIIVI. Mitä minä — köyhä ja vanha tyttö. Mutta kuinkahan lienee itsesi laita? Poskesi hehkuu ja silmäsi loistavat niin kirkkaasti, että etköhän vaan itse —