SALMELA. Kuka tuo Viivi on?
SELMA. Hän on meidän serkkumme maalta ja hän kirjoitti minulle toissa päivänä että hän tulee meille tänään tahi huomenna.
SALMELA. Tuleeko hän viipymään kauan?
SELMA. Ainoastaan muutamia päiviä. Niillä on siellä hänen kotipitäjässään Alamäellä jonkunmoinen suurempi juhlatilaisuus ja siksi pitää hänen täällä laitattaa itselleen vähän hienompi puku tietysti. Niin, se on kaunis tyttö ja te tulette varmaan rakastumaan häneen, herra Salmela.
ALBERT. Ikävä hän minusta on. Ja sitä paitsi hän on köyhä, ettei kannata häntä hakkaillakaan.
(Juo).
SELMA. Oh, elä sinä hänestä huolehdi. Onhan hänellä ollut kosijoita siellä maalla parikin, vaikk'ei ole vielä siitä mitään varmempata kuultu. Ja kyllä minäkin hänestä pidän, vaikka hän välistä onkin liian kiivas ja itsepäinen. Rupeanko puhemieheksenne, herra Salmela?
SALMELA (ottaa lasinsa): Mutta mitä varten neiti nyt noin — tiedättehän kyllä — Kuulkaa, olkaa nyt hyvä ja maistakaa vähän, hiukkasen vaan —
SELMA. En uskalla — en totisesti uskalla —
ALBERT (haukotellen): Niin, pullo on nyt lopussa. Tilataanko uutta vai —?