MÖTTÖNEN. Kiitoksia nöyrimmästi, kiitoksia nöyrimmästi! Herran haltuun!
Tulkaa pois, pienokaiset, tulkaa pois.
(Menevät).
KYMMENES KOHTAUS
Miller. Palvelijatar.
MILLER. No, kylläpä oli koko liuta! Panivat mattoni aivan epäjärjestykseen! (Huutaa) Mari! — Mutta täytyyhän tuota miesraukkaa auttaa ja ehkä olisi hän kylläkin paikallaan meidän uskottomuuden aikakaudella —
(Palvelijatar tulee).
MILLER. Mari, katsoppas vähän tuon joukon perästä, panivatko oven oikein kiinni ja —
PALVELIJATAR. Kyllä, mutta siellä on vielä yksi herra, joka tahtoisi hovineuvosta puhutella.
MILLER. Vielä yksi! (Tyytyväisenä) No, kylläpä niitä tulee, kylläpä niitä nyt tulee. Sano että hän astuu sisään. Ei, kuule, elä vielä! (Erikseen) Menen kamariini ja annan hänen vähän odottaa, niin se tekee suuremman vaikutuksen. (Ääneen) Sano että hän odottaa minua täällä salissa.
(Menee arvokkaasti oikealle; piika perälle).